Takinkääntäjien puolue

Jos me ihmiset äänestäisimme vain niitä ihmisiä, jotka eivät koskaan muuta mieltään, niin taitaisi aika pieneksi jäädä nykypuolueiden kannatus. Jostakin kumman syystä me äänestäjät olemme ryhtyneet leimamaan takinkääntäjiksi kaikki ne, jotka ovat muuttaneet jossakin asiassa mielensä. On tainnut ajan saatossa unohtua se tosiasia, että myös sinä ja minä kuulumme tuohon takinkääntäjien joukkoon. Tai siis ainakin minä, sillä olen varsin usein joutunut tarkistamaan kantaani. En veisi tätä oikeutta pois myöskään poliitikoilta, jolle takinkääntäjän leima on isketty hyvin negatiivisessa mielessä. Kokonaan toinen asia on, jos on tullut annettua lupauksia, joita ei sitten voi tai halua toteuttaa. Silloin on kai kyse ihan jostakin muusta. Ainakin jonkinasteisesta äänestäjien pettämisestä, jolta voitaisiin välttyä vain jättämällä liian löyhästi annetut lupaukset antamatta. Muuten voi käydä niin kuin Kreikan hallitukselle.

  

En kovin paljon voi kenenkään toisen motiiveja arvostella, mutta itse olen joutunut muuttamaan kantoja kahdessa isossa asiassa tiedon ja kokemuksen karttuessa sekä olosuhteiden muuttuessa. Toinen on ydinvoima ja toinen Nato.

Nuorena voimalaitosteknikkona olin erikoisen innostunut voimalaitosten rakenteista ja kehittelin muiden mukana ajatuksia tuulivoiman käytöstä. Pieniä aurinkovoimanlähteitä olin jopa itsekin rakentamassa ja ydinvoimaan suhtauduin ainoastaan uteliaasti. Kun Suomen ensimmäistä ydinvoimalaa alettiin rakentaa Loviisaan, sain Imatran Voiman pyynnöstä tutustua jo rakennusvaiheessa tähän laitokseen. Tekihän tekniikka minuun valtavan vaikutuksen, mutta vielä silloin kuvittelin, että ydinvoima Suomessa on vain toissijainen vaihtoehto ja että vesi ja fossiiliset polttoaineet tulevat aina säilyttämään johtoasemansa suomalaisessa energiataloudessa.

Kun myöhemmin sitten valmistuin myös tuotantotalouden insinööriksi, olin jo oppinut, että Suomen energian tarve on siinä määrin kasvanut ja kasvava, että me emme yksinkertaisesti tule toimeen näillä superpuhtailla energialähteillä. Tuulivoima on aina pienessä marginaalissa, ja aurinko soveltuu oikeastaan vain paikallisten tarpeiden tyydyttämiseen. Kun vesivoimakin oli lähes loppuun rakennettu, jäi jäljelle vain kaksi vaihtoehtoa: joko ulkomailla tuotettu ydinvoima tai kotimaiset ydinvoimalat. Huoltovarmuuden kannalta parempana vaihtoehtona pidän kotimaisia ydinvoimalaitoksia, jolloin ei valuuttaa tarvitse tuhlata tuontisähköön, emmekä ole riippuvaisia ulkomailta tuotavasta sähköstä.

Näin minusta siis tuli ydinvoiman kannattaja. Jo aikoinani Loviisan laitoksiin tutustuessani tulin aika vakuuttuneeksi laitosten turvallisuudesta, varsinkin kun Suomen maanjäristyshistoria ei oikein tue sen tapaista onnettomuutta kuin esimerkiksi Japanissa tapahtui. Varmuudella en tiedä, mutta olen antanut itselleni kertoa, että jopa turvajärjestelmätkin ovat sitten 70-luvun kovasti kehittyneet. Jos joku on todella kehittynyt, niin polttoaineen kierrätys. Nykyisellä tekniikalla voidaan jo kertaalleen käytetty polttoaine valmistaa udelleen käyttökelpoisiksi polttoainesauvoiksi, jolloin kyseessä on melkeinpä ”uusiutuva energia”, eikä jätteiden sijoitus tuota läheskään samantasoisia ongelmia, joita ydinvoiman vastustajat ovat mananneet. Nyt rakennettavat laitokset voivat käyttää tätä ”uusioenergiaa”.

Kaiken kaikkiaan ydinvoiman vastustajat ovat pelotelleet kansaa suunnilleen samalla tavoin kun muinaiset äidit lapsiaan: ”Jos et ole kiltisti, niin mustalainen tulee ja vie sinut.” Vaaratkin ovat samaa tasoa.

Näin siis minäkin olen takkini kääntänyt. Neutraalisti ydinvoimaan suhtautuvasta miehestä on tullut ydinvoiman kannattaja ja innostuneesti tuulivoimaan suhtautuvasta siihen neutraalisti suhtautuva. En siis vastusta tuulivoimaa. Leikkiköön kuka tahansa millä propelilla tahansa, mutta voisivat tehdä sen kotimaisten leikkikavereiden kanssa. Tiedän, että me osaamme tehdä sekä osia että myös rakentaa laitoksia. Olisihan siitä edes jotain hyötyä myös suomalaisille.

Sama on käynyt toisessa ajankohtaisessa ja suuressa aiheessa. Kielteisesti Natoon suhtautuneesta miehestä on pikkuhiljaa kehittynyt Naton kannattaja. Turvallisuuspoliittisen tilanteen muututtua.

Näin vaan tuppaa käymään, jos pidät mielesi avoimena tosiasioille ja havaitset olosuhteiden muutokset. Venäjän uhan ovat kaikki varmasti havainneet, mutta energia-asioihin täytyy hieman paneutua. Toki on olemassa asiantuntijoita, jotka vastustavat ydinvoiman rakentamista, mutta perusteet ovat yleensä toiset kuin nuo kuvitellut uhat.

Ydinvoima on ainut saasteeton vaihtoehto, jota luulisi tästä syystä myös Vihreiden kannattavan. Ei se ole häpeä, jos hyväksyy tosiasiat. Se on häpeä, jos pitää kiinni vanhoista uskomuksistaan, vaikka kaikki muu osoittaa jotain aivan muuta.

Kaikki takinkääntäjät, liittykää yhteen. Saamme ison kannatuksen, koska meitä on yli 90 %. Takinkääntäjien puolue olisi siis varsin iso.