Trabant

Silloin kun Trabantia valmistettiin Itä-Saksassa, eivät edes kaikki tämä blogin lukijat olleet vielä syntyneet. Kuulin, että vehkeet olisi sittemmin raijattu Etelä-Afrikkaan ja tuotantoa olisi jatkettu siellä. Siitä en tiedä, minkä verran asiassa on perää, mutta mahdollistahan se toki on, ja oikeasti olisi ollut varsin järkevääkin. Elämäni aikana minulla oli peräti viisi näitä idän ihmeitä, ja kyllä kehua täytyy. Ei niin, että ne olisivat olleet erityisen hyviä autoja, mutta paljon mainettaan parempia. Parasta niissä oli kai monet varsin nerokkaat yksityiskohdat, jotka kuitenkin oli pilattu huolimattomalla työllä. Toivoa sopii, että jos Afrikassa näitä autoja valmistetaan, niin työ on hieman parempaa kuin tämä vanha itäblokin laatusertifikaatti edellytti. Se hyvä puoli niissä oli, että ihan itse pystyin ne korjaamaan eikä tarvinnut maksaa niitä korjaamojen sisäänajotulleja, joita nykyisin peritään, olipa iso tai pieni vika.

 

Muistelin tässä nyt Trabantia vain siksi, että olen joskus kirjoittanut Suomen autokannasta. Pääsääntöisesti ihmiset puhuvat, että Suomessa olisi liian vanhoja autoja. Näinhän ei minun mielestäni ole, sillä kansantalouden kannalta asiaa tarkasteltaessa on todettava, että me ajammekin liian uusilla autoilla. Riippuen auton hinnasta jokainen autonomistaja on vienyt kansallista varallisuuttamme ulkomaille tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia euroja. Mitä vanhemmilla autoilla me ajamme, sitä pienempi on vuosittainen rahavirta ulkomaille. Sama pätee tietysti myös auton hintaan. Ihan vielä ei minulle ole selvinnyt, kuka on se suomalainen, joka oikeasti tarvitsee esimerkiksi Porschea. Tämähän se oli se asia, joka muistutti minua ”köyhistä” opiskeluajoista, jolloin Trabantkin oli melkein ylellisyys. Tärkein oivallus kuitenkin oli se, että ihan saman asian ajoi kun Porschekin, mutta sakkojen summa oli pienempi, joskin kyllä niitä silläkin onnistuin hankkimaan.

Pitkäaikaisemman autojen käytön puolesta puhuu myös suomalainen työllisyystilasto. Oletetaan, että autokatsastus huolehtii niin uusien kuin vanhojenkin autojen kunnosta ja kuntovaatimuksista. Kun auto vanhenee, se luonnollisesti vaatii sekä huoltoa että korjauksia enemmän kuin uudet kalliit autot. Siellä autojen loppukilometreillähän nämä tarpeet ilmenevät. Ammattimiehet saavat ne yleensä lähes uutta vastaavaan kuntoon. Olen laskenut, että jos autojen keski-ikää nostettaisiin kymmenellä vuodella, toisi se tuhansia työpaikkoja Suomeen. Samalla se pudottaisi nuo nykyiset statussymbolit taas kulkuneuvojen joukkoon. Sen sijaan, että nostaisimme hattua sille, joka vaihtaa lähes uuden auton vielä uudempaan vain tehdäkseen vaikutuksen ihmisiin, alkaisimmekin pitää häntä hieman tyhmänä, alkaisi tämäkin naapuri vähän kerrassaan ymmärtämään olevansa yhteiskunnan vihollinen. No enhän minä ihan tosissani, mutta kyllä me hieman asennemuutosta tarvitsisimme ainaisessa alemmuuskompleksissa pyöriessämme.

Olen syvästi tietoinen, että alun alkaen USA:n kauppasaarto sai Kuuban ryhtymään vanhojen ajoneuvojen suursaneeraukseen, mutta nyt kuubalaiset ovat jo huomanneet, kuinka tärkeää se pelkän kansantalouden kannaltakin on. Kun nouset taksiin, joka on peräisin jostakin 1950-luvulta, tulee tosi juhlallinen olo. Havannan kadut ovat täynnä toinen toistaan loistokkaampia autovanhuksia, ja vaikka sekaan mahtuu muutama ”romukasakin”, on kuitenkin helppo nähdä, mistä oikeasti on kysymys.

En ole mikään idän ihmeiden puolustelija ja vielä vähemmän kommunistisen järjestelmän kannattaja, mutta jotain hyvää on jokaisessa järjestelmässä. On valitettavaa, että niin entinen Neuvostoliitto kun muutkin itäblokin maat hankkivat autoilleen huonon imagon vain siksi, että työ oli huolimatonta. Luulen, että valtio, joka oli avaruustekniikassa aivan huippu, olisi pystynyt parempilaatuisen ”mossenkin” rakentamaan, jos sitä olisi pidetty tärkeänä.

Onhan minulla kokemusta paitsi Trabanteista, myös yhdestä ”mossesta” ja parista Ladastakin. Olihan se Lada hyvä ja lämmin auto, ja lähti käyntiin kelillä kun kelillä.