Romutetut tuulimyllyt

En koskaan ole muistaakseni vastustanut tuulivoimaa, mutta jos nyt joku on sellaiseen käsitykseen kirjoituksieni johdosta tullut, niin tunnustan kyllä, että en koskaan ole pitänyt siitä keskustelusta, jota kyseisten myllyjen ympärillä on käyty.

Selvää on, että jos valtiolla tai jollakin yksityisellä on varaa leikkiä erilaisilla energiantuotantovaihtoehdoilla, niin tehköön vaan niin. On kuitenkin aika lapsellista haihattelua, että noilla myllyillä korvattaisiin edes osa energian tarpeestamme. Se ei vaan kerta kaikiaan ole toimiva eikä riittävä ratkaisu. Tuulivoima on varsin epävarma energia. Lisäksi se on äärettömän kallista ihan vain siksi, että laitteiston rakentaminen on superkallista ja huoltokustannukset jokseenkin älyttömät.

Suomessa on tuulienergiaan satsattu varsin vähän ja hyvä niin, sillä jo nyt maa on täynnä romutettuja tuulivoimaloita, joista ei juurikaan puhuta, koska se kolahtaisi pahasti vihreisiin sukkiin. Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, niin täällä Kalajoellakin on yksi. Taitaa muuten olla Kalajoen ainut tuulimylly ainakin toistaiseksi. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sillä kyllä tuulienergialle on kaavoitettu kohtuuttoman suuriakin alueita, vaikka kokemukset eivät muissakaan maissa ole erityisen hyvin tuulivoimaa imartelevat. 

 Tuulimyllyjä Keski-Saksassa.

Suomalaisten kokemukset kokonaisuudessaankin ovat tuulivoiman suhteen varsin vähäiset, joten olisi oletettavaa, että seurattaisiin niiden maiden kokemuksia, jotka ovat paljon Suomea edellä. Ne ovat paljon Suomea edellä lähinnä siksi, että niiden tulliolosuhteet ovat huomattavasti edullisemmat kuin täällä pohjoisilla alueilla, jossa vuodenaikojen vaihtelu tuo mukanaan myös muuta ilmaston vaihtelua. Tuulivoima on siis mahdollisimman epätasaista energiaa ja mikä pahinta, parhaimmillaan tuulivoima on juuri silloin, kun sitä vähiten tarvitaan.

Tuulivoimaloiden rakentaminen on kallista ja jättää tosi pahan ”hiilijalanjäljen”, ja pahat kielet kertovat myllyillä olevan myös haitallisia ympäristövaikutuksia. Näihin en ole ottanut kantaa. Sen alan asiantuntija en ole, mutta olen kyllä antanut kertoa itselleni, että useissa maissa on tuulipuistoja jouduttu purkamaan ympäristövaikutusten vuoksi. Suomessa ympäristövaikutusten selvitys on varsin näennäinen, ja selvitysten lähtökohtana pidetään pääsääntöisesti tuulipuistossa olevien myllyjen lukumäärää ja yhteenlaskettua tehoa. Tosiasia kuitenkin on, että ympäristön asukkaille mahdollisesti koituvat haittavaikutukset eivät juurikaan korreloi myllyjen lukumäärään tai tehoon, vaan ovat pääosin riippuvaisia voimaloiden ja asutusten välisestä etäisyydestä. Lähiasukkaiden kannalta on siis yhdentekevää onko myllyjä 5 tai 15.

Ehkä tässä onkin kyse siitä, että energian tuottajat saavat rahanarvoisia etuja olemalla mukana tuulibisneksessä. Aikanaan, kun myllyt ovat tulleet tiensä päähän, on sitten vasta todellisten laskujen aika. Olisi erittäin mielenkiintoista tietää, kuka on ollut maksajana kalliiden, toimimattomien ja ympäristölle haitallisten laitosten purkamisessa.

Kuten jo sanoin, olen vain kuullut näiden haittavaikutusten olemassaolosta. Itse en ole asiaa tutkinut, enkä siis voi ottaa omakohtaisesti kantaa. Kuitenkin olen sitä mieltä, että tuulienergiasta on todellista hyötyä vain purjehduksessa.