Seitsemän kuolemansyntiä

Ihmiskunnan tuntemaa syntiluetteloa ei ihan turhaan ole nimitetty nimellä ”Seitsemän kuolemansyntiä”. Ne ovat siis tekoja tai ajatuksia, jotka ovat aiheuttaneet kaikki ne pahat asiat, joita ihmiskunta on historiallisina aikoina kohdannut. En halua tehdä tästä blogistani mitään ”uskovaisten foorumia”, mutta jotainhan minunkin päähäni on tarttunut, enkä sille mitään voi, että nämä ovat minun ymmärtämäni kristinopin vastaisia. En nyt kuitenkaan luettele koko syntilistaa, vaan kirjoitan niistä asioista, joihin olen elämäni aikana törmännyt.

Kaiken pahan alku ja juuri on ahneus ja vaikutusvallan himo, joka minun syntiluettelossani sijoittuu ykköseksi. Neuvostoliitto syntyi aikanaan tästä motiivista. Niin myös toisen maailmansodan aikoihin Saksan kolmas valtakunta, jota Hitler yritti paisuttaa pelkän ahneuden motiivin ajamana. Tosiasiassa Saksa ei koskaan tarvinnut niitä maita, joita Hitler himoitsi, eikä järjettömälle tappamiselle ollut mitään järkevää syytä. Täysin samaan pyrkii nyt Venäjällä ”Hitlerin perillinen” Putin. Menetelmätkin ovat täysin samat. Valehtelu, peloittelu ja valloitussota. Tuskinpa minua kunnianloukkauksesta tuomittaisiin, vaikka Putin nyt syytteen nostaisikin, sillä niin selkeästi koko maailma on asian nähnyt, mutta poliitikot eivät ole uskaltaneet asiaa ääneen sanoa. Tällaista arkuutta nimitetään diplomatiaksi. Koska minä en ole poliitikko, voin hyvin senkin tehdä, että kerron käsitykseni Putinista. Ylipäätään suurin osa maailmalla nyt käynnissä olevista sodista on vallanhimon ja ahneuden sotia, jotka on selitetty sitten miten milloinkin. Ihmisen on aika vaikea sanoa, että ”enhän minä muuten, mutta kun olen niin ahne”.

Toki ahneus vaikuttaa myös ihmisten välisiin kansakäymisiin ihan Koti-Suomessakin, josta esimerkkinä useat perintö- ja naapuririidat. Niistä olen kuullut jopa täällä Kalajoellakin, mutta ehkäpä tämä ei kuitenkaan ole ihan Suomen pahimpia paikkoja tuossa suhteessa. Totta on, että kalajokisiin on pikkusen vaikea tutustua, mutta ehkä siinä on omaakin syytä. Kuulin joskus sanottavan: ”Kaljokiseksi pääsee vain syntymällä”, mutta olen ollut huomaavinani, että myös osallistuminen auttaa. Osallistuminen täytyy kuitenkin tehdä ilman hintalappua.

Kalajoen ongelmaksi olen kuullut mainittavan kateuden. Kateus on kuitenkin suomalaisten perisynti, jota en ainakaan samassa määrin ole havainnut ulkomailla kuin Suomessa. Merkillisin kateuden muoto on sellaisten asioiden kadehtiminen, joita ei ole edes teoriassa mahdollisuus ohittaa. En edes kuvittele, että joku olisi minulle kateellinen korkeasta iästäni, mutta luultavaa on, että kukaan minua nuorempi ei voi minua ohittaa minun elinaikanani. Olkaa vaan kateellisia, ihan niin paljon kun huvittaa. Toki meillä jokaisella on ohittamattomia meriittejä, joista voimme iloita. Se ei tee meistä kuitenkaan toisia parempia ihmisiä, vaikka kadehtijat ehkä niin luulevatkin.

Nämä kaksi kuolemansyntiä ovat ehkä merkittävimpiä ihmisten välisten erimielisyyksien aiheuttajia. Jos tuohon luetteloon lisätään vielä epärehellisyys ja hekuma, niin soppa on valmis. 

 

Eräs suurimmista kuulemistani ajatuksista on se, että ”kun antaa toiselle, samalla saa itsekin”. Kristillisen hangen mukaista ei siis ole myydä auttamistaan, vaan auttaa auttamisen itsensä vuoksi. Olen joskus kirjoittanut satamakirkon toiminnasta, mutta niin se vaan on, että parhaiten tuo sanoma toteutuu siellä. Ei sentinkään hyötyä itselle, mutta todella hyvä mieli kaikille.

........................................

 François-Marie Balanant (1862–1930)

Seitsemän kuolemansyntiä:

Ylpeys (turhamaisuus)
Ahneus
Himo
Kateus
Ylensyönti
Viha
Laiskuus