Tunne laki

 

Ei lain tunteminen ole itsestään selvää, vaikka lainlaatija niin tuntuu olettavankin. Selvää on tietysti, että ihan ihmisiä tappamalla ei voi asioita hoitaa. Se on ihmisille täysin selvää, mutta harva tietää, mitä laki todella asiasta sanoo. Laki ei toki hyväksy hengenpäästöä missään muodossa, mutta siitäkin on olemassa monia versioita, ja niistä tuomio aina tapauskohtainen.

Myös varastaminen on useimmille vierasta, ja lähes kaikki tietävät, että tekona se on lainvastainen. Se onkin jo epäselvää, milloin minä varastan ja milloin vain lainaan. Tunnin parin ”lintsaaminen” työpaikalta ei monen mielestä täytä minkään rikoksen tunnusmerkkejä. Ehkä ei vielä silloin täytäkään, mutta jos nuo tunnit on sitten merkitty esim. palkan perusteena olevaan tuntilistaan työajaksi, saattaa useammankin rikoksen tunnusmerkistö täyttyä. Otanpa luvatta hieman rahaa firman kassasta, tai poistun luvatta työni äärestä, on kyse jokseenkin samasta asiasta.

En nyt tässä pyri kuitenkaan lakia opettamaan, kun en aina itsekään sitä hallitse. On kuitenkin paljon asioita, joita tavallinen tossunkuluttaja saa vain arvailla, vaikka velvollisuus on kuitenkin noudattaa pykäliä. Voi olla, että minua sanotaan pilkun viilaajaksi, mutta sanottakoon vain. Sitä mieltä olen, että kun säännöt ja lakia on laadittu, niin kyllä nämä pykälät on tarkoitettu myös noudatettaviksi.

Jos nyt tässä yhteydessä sanon, että lait koskevat myös kaupunkeja ja kuntia, niin mielipiteenihän minä siinä ilmaisen. Jos joku oikeasti on sitä mieltä, että ei tarvitse peiliin katsoa eikä lakia noudattaa, niin sanokoot sen sitten ääneen. Jos kaupungista siltä tuntuu, että se voi kilpailla vaikkapa liikuntatilaisuuksien järjestämisestä urheiluseurojen kanssa, niin tehköön sen kamalan pian, sillä uusi liikuntalaki kieltää sen. Se laki on tosin vasta tulevaisuutta, mutta jo vanhakin laki asetti kunnille vain olosuhteiden järjestämisvelvollisuuden. Tuskinpa urheilu- ja kulttuurijärjestöt haluaisivatkaan, että kaupunki muutoin puuttuisi asiaan.

Lain tuntemuksesta yleensähän minun kuitenkin piti kertoilla. Kuten sanoin, en aio opettaa lakia, varsinkin kun itsekin olen monilta kohdin sen jo unohtanut. Siksipä joudun monessa asiassa turvautumaan kirjallisuuteen, vaikka joskus aikoinani olen ihan yliopistossa kahlannut läpi 60 opintoviikkoa näitäkin kursseja. Siellä kai sitä tuli opittua, että totuus ei pala tulessakaan. Pääsääntöisesti ihmisellä on siis aina totuudessa pysymisen velvollisuus, mutta silloinkaan en saa esittää asioita loukkaavasti. Selkeät kunnianloukkaukset ovat syyttäjän asioita, mutta melkein mistä vaan voit joutua vastuuseen, jos itsensä loukatuksi katsonut osapuoli nostaa prosessin. Silloin vain on muistettava, että paitsi sinun, tulee maksaa molempien oikeudenkäyntikulut, jos häviät jutun. On myös olemassa vastakanteen riski. Vastakanteen häviät lähes varmasti, jos se koskee asiaa, jonka jo kerran olet hävinnyt.

Veroasiat ovat myös asioita, joissa sinulla on tietty lain tuntemisen velvollisuus. Veropetosta koskevista syytteistä et voi vapautua väittämällä, että et tiennyt mitä laki asiasta sanoo.

Kiemuraisia ovat monet lain tulkinnat. Autovarkaus ei aina ole autovarkaus, vaan yleensä vain luvaton käyttöönotto, jos sattuu, että et ole onnistunut vielä myymään autoa. Rikoksia toki molemmat, niin käyttöönotto kuin varkauskin. Varkaudeksi voidaan nimittää myös toisen tekstin luvaton kopiointi, jos ei lähdettä ole mainittu. Näin on monen muunkin asian laita, vaikka tavallinen kansalainen pitäisi niitä varsin harmittomana töpeksyntänä.

Sellaista elämä on. Ihan tietämättäsi voit joutua liemeen, jos et tunne lakia. Virallisen määritelmän mukaan ”rikos on teko josta laissa on määrätty rangaistus.” Aina ei tätä rangaistusta ole määrätty, joten kansalaisten onneksi ei kaikesta voida tuomita, vaikka laki kenties sen kieltäisikin. Pelättävä kuitenkin on, että jopa joidenkin yhdistysten sääntöjen rikkomisesta on olemassa sanktiot, joista yhdistysten vastuuhenkilöt voivat joutua kärsimään.

Tunne siis laki.