Hyvät ja pahat

Pääsääntöisesti nämä blogit eivät ole uskonnollisia, vaikka uskonnostakin aika usein kirjoitan. Maailman politiikka saa vain minut aika usein ajattelemaan asioita siitäkin näkökulmasta. Joskus vain ihmettelen, miksi Jumala sallii kaiken sen pahan tapahtuvan, mitä maailmassa tapahtuu. Näyttää kerta kaikkiaan vain siltä, että on olemassa kaksi voimaa, hyvä ja paha, jotka käyvät jatkuvaa taistelua keskenään. Ennustettu on, että lopulta hyvä perii maailman, vaikka pahat voimat tekevät kaikkensa estääkseen sen. Tähän minä uskon vakaasti, ja oikeasti minulla on myös syytä uskoa siihen. Kaikki elämässä eteen tulleet vaikeudet olen onnistunut selättämään, enkä suinkaan lue sitä pelkästään omaksi ansiokseni. Oman osuuteni olen kyllä joutunut tekemään.

Tunnen suurta surua viattomien ihmisten puolesta, niin Ukrainassa, Syyriassa kuin muuallakin maailmassa, missä ihmisten itsekkyys, vallanhimo ja ahneus ovat saaneet aikaan väkivaltaa ja sotia. Ne eivät ole sotia uskonnon tähden, vaikka olen kuullut niin sanottavan. Ne ovat sotia vallan ja ahneuden tähden, jotka on sitten naamioitu uskon sodiksi, koska usein sotivilla osapuolilla on myös erilainen uskonto.

Tosiasiassa en voi tietää, mikä on totta milloinkin, mutta luulen, että ainakin se on totta, että sotaakäyvistä maista pakenevat ne ihmiset, jotka eniten rauhaa rakastavat ja haluavat elää turvallisissa olosuhteissa. Näitä ihmisiä tunnen myös useita ja häpeän todella niiden maamiesteni puolesta, jotka kehtaavat vastustaa Suomen pakolaispolitiikkaa. Meidän pakolaispolitiikka on suorastaan aneemista, sillä siinä missä Suomi sitoutuu 500 pakolaisen ottamiseen, vastaa Ruotsi ottamalla 10 000 pakolaista. Oikeastaan me suomalaiset emme pärjää vertailussa mihinkään länsimaahan. Kun asioita tarkastellaan tätä taustaa vasten, me suomalaiset kuulumme pahiksien joukkueeseen.

Täällä Kalajoella ei pakolaisia montaa olekaan, joten tämä ”ongelma” ei konkretisoidu täällä, mutta täällä on noin 300 muusta syystä Suomeen muuttanutta ulkomalaista, joiden elämä rinnastetaan usein pakolaisuuteen. Tosiasiassa nämä Kalajoen ”mamut” ovat enimmäkseen hyvin koulutettuja ja ahkeria veronmaksajia. Totta on, että tässäkin joukossa on joitakin hieman epäsosiaalisempia ihmisiä, niin kuin ihmisissä yleensä. Suomalaisen yhteiskunnan kykenemättömyys kotouttamiseen on ehkä hieman vääristänyt tätä kuvaa. Tästäkin joukosta tunnen useita, ja monenkaan ei tarvitse hävetä yhdenkään suomalaisen edessä. Edelleen väitän, että asiantunteva kotouttaminen, kielen opettaminen ja alkuperäisen ammatin päivittäminen tulisivat sata kertaa halvemmaksi kun yhden vastasyntyneen suomalaisen kasvattaminen ja kouluttaminen. En vastusta suomalaisten syntyvyyttä, mutta meidän huoltotaseemme tasapaino vaatisi keskimäärin yhden lapsen enemmän jokaiseen perheeseen. Tällä hetkellä me emme pysty pitämään omaa maatamme ns. kasvu-uralla. On ikävä todeta, että tarvitsemme siihen ihmistuontia, joskin toisaalta se antaa myös tilaisuuden auttamiseen. 

Asetutaan siis hyvän puolelle taistelussa pahaa vastaan.