"Persujen" perhe

Perussuomalaisuutta pidetään jotenkin kummajaisena suomalaisessa politiikassa, koska puolue jäi vapaaehtoisesti oppositioon, vaikka ”iso jytky” olisi suonut isotkin mahdollisuudet hallituspolitiikkaan. Selvää oli, että puolue ei kuitenkaan voinut sitoutua tuohon suomalaisten turmion tiehen. Sellaiseksihan nykyinen hallituspolitiikka on osoittautunut.

Ei Perussuomaiset rp:n syntykään ihan tuskaton ollut, sillä sen juuret juontuivat Veikko Vennamon perustamaan ja myöhemmin konkurssiin menneeseen Suomen maaseudun puolueeseen (SMP). Sen verran jääräpäinen Veikko oli, että ei ihan kaikkien kanssa tullut toimeen, joten jo lähtökohtaisesti puolueella oli hieman riitaisan puolueen maine. Jo SMP lähti siis hieman väärin liikkeelle, vaikka ohjelma oli tosi loistava. Veikko Vennamo oli aikoinaan suuri vaikuttaja Maalaisliitossa (nykyinen Keskustapuolue), mutta kuitenkin joutui sovittamattomiin ristiriitoihin toisen suuren vaikuttajan, Urho Kekkosen kanssa.

Olen aina sanonut, että puolueen vaihto tai uuden perustaminen ei ole ratkaisu mihinkään, vaan asiat pitäisi sopia puolueen sisällä. Tulkintani Vennamon käytöksestä oli se, että ristiriidat, samoin kuin puolue, olivat niin suuria, että edes Vennamon voimat eivät riittäneet asioiden oikaisuun. SMP kuitenkin kasvoi ja menestyi kohtuullisen hyvin, kunnes kärsi 90-luvulla vaalitappion, jonka seuraukset olivat myös taloudellisia, ja puolue ajautui konkurssiin. SMP:n loppuaikoina olin minäkin puolueessa mukana, joten ehkä keskivertokansalaista paremmin sain seurata näitä vaiheita.

Jos oikein muistan, niin Perussuomalaisten nykyinen puheenjohtaja Timo Soini oli silloin töissä SMP:n toimistossa. SMP:n raunioille perustettiinkin sitten nykyinen Perussuomalaiset rp. Jo SMP:n aikana havaittiin, että puolueen nousu nosti mukaan paljon ihmisiä, jotka eivät oikeasti tunteneet edes puolueen ohjelmaa, vaan tulivat mukaan lähinnä tuon protestipuolueen maineen vuoksi. Sama suunta näytti jatkuvan myös Perussuomalaiset rp:n kohdalla. Arvioin, että puolueen jäsenistä suurin osa on ihmisiä, jotka oikeasti ovat mukana siksi, että puolueen ohjelma tuntuu oikealta ja hyvältä. On kuitenkin olemassa vähemmistö, joka ei oikeastaan ole kiinnostunut kansan hyvinvoinnista, vaan hakeutuu mukaan lähinnä protestoimaan, tai olettaa saavansa jotain valtaa tässä sekalaisessa yhteisössä, tai sen siivellä. Ikävä todeta tämä, sillä olen joutunut elämään nämä hetket aikaisemminkin pitkän politiikkaa seuranneen elämäni aikana.

Perussuomalaiset rp on koettanut aloittaa jäsenistönsä siivoamisen erottamalla osan jäsenistään, mutta samalla on mennyt paljon hyvää pesuveden mukana. En tunne puolueesta erotettuja ihmisiä, mutta en ole ihan varma siitä, osuttiinko aivan oikeaan.

Selvyyden vuoksi kerron, että myös minä olen eronnut puolueesta. Minua ei siis tietenkään ole erotettu puolueesta. Päinvastoin, kun kerran aikaisemmin yritin erota puolueesta, minua nimenomaan pyydettiin perumaan eroanomukseni. No tein niin, mutta ei minusta oikein sen jälkeen kuitenkaan tullut puolueaktiivia. Perussuomalaisten kannattaja olen siksi, että pidän edelleen puolueen ohjelmaa hyvänä. Kunpa vain äänestäjätkin äänestäisivät sitä ohjelmaa ja todella luotettaviksi tunnettuja ”persuja”, niin eiköhän tässä mennä eteenpäin.

Puoluepolitiikka ei ole sitä, että vastustetaan kaikkea ihan vain vastustamisen vuoksi. Se ei myöskään ole ”lehmänkauppojen” tekoa eikä minkään yksittäisen asian kanssa ratsastamista.

Kyllä minä edelleen täällä Kalajoella haluan toimia tämän kaupungin parhaaksi ja luulen, että vastaisuudessakin pysyn ”persujen” kannattajana. Jo aiemmin olen todennut, että kunnallisen tason politiikka poikkeaa suuresti valtakunnan politiikasta, joten en ole lainkaan varma, että paikallisella tasolla sitoudun puolueeseen, mutta Kalajoen parhaaseen tulen sitoutumaan aina.