Kalajoen kulttuuri

En minä halua arvostella Kalajoen kaupunkia, enkä sen kulttuuria eritotenkaan, mutta kun tätä kotikaupunkinani pidän ja täällä aion asua vielä ensi vuonnakin, niin jotain rakentavaa yritän ehdottaa. Ventelän taloja en onnistunut suojelemaan ja nyt olen kovasti vakuuttunut siitä, että kaupungin lahottamispäätös pitää, ja jossakin vaiheessa todetaan, että museoyhdistyksen suojelupäätös on purettava ja kaupungin julkisivua rumentavat rakennukset saadaan hajottaa. Tämä tapahtuu siitäkin huolimatta, että rakennukset sinänsä, juuri tuossa paikassa ovat historiallisesti lähes korvaamattoman arvokkaita. Mutta kun historiallisia arvoja ei voi mitata euroissa, niin kovin monelle jää epäselväksi, mistä oikein on kysymys. On ihan totta, että ne tuossa muodossa rumentavat kaupungin keskustaa, mutta näin ei tarvitsisi olla. Kuten sanoin, minä tuskin tuohon asiaan enää palaan muuta kuin korkeintaan kirjoituksissani, mutta harmittaa minua kuitenkin.

Olen paikallisen kulttuuri- ja taideyhdistys Sarman jäsen, ja vaikka en suuri taiteilija olekaan, en edes mesenaatti, niin olen kaivannut tänne Kalajoelle myös tiloja esimerkiksi taidenäyttelyä varten. Monet ystävistämme ovat varsin ansiokkaita taiteilijoita, ja he ovat kanssani samaa mieltä. Havulan ulkorakennukset soveltuvat johonkin tarkoitukseen kesällä. Myös Tapion tupa on erinomainen paikka joillekin harrastelijanäyttelyille, mutta sekin etupäässä kesäisin. Joskus olen törmäillyt myös Hägmannin kahvilassa esillä oleviin töihin ja usein ajatellut, että aivan hienoja töitä, mutta eivät ehkä aivan arvonsa mukaisessa paikassa.

Taiteella on siitä erikoinen taipumus, että sen arvoa mitataan niin monella tavalla. Yksi arvon mittareista on näyttelyjen taso. Se taso on muutakin kuin hyvät maalaukset tai veistokset. Näyttelyn taso mitataan paitsi näytteilleasettajan tunnettavuudella ja töiden tasolla, niin myös gallerian tasolla. Kovin harva itseään kunnioittava maalari asettaa työnsä johonkin kahvilaan tai huoltoasemalle nähtäväksi. Tämä ei ole mitenkään tarkoitus halveerata kahviloita, jotka toki ovat erinomaisia kahviloita, mutta eivät ihan oikeasti taidegallerioita. Onnistuneen taidenäyttelyn ensimmäinen edellytys on, että ihmiset tulevat sinne ensisijaisesti katsomaan taidetta. Ei siis niin, että he kahville tullessaan saattavat vilkaista myös seinälle asetettuja kuvia.

Ventelän talojen lisäksi Kalajoella on myös toinenkin merkittävä suojelukohde. Se on vanha osuuskaupan rakennus Kalajoentien varressa. Tosin tämän rakennuksen kuntoa en ole tarkastanut, enkä voi tietää kunnostuksen kustannusarvioita, mutta ehdotan, että asiaa tutkittaisiin. Kyllä nämä suojelupäätökset tulisi ottaa vakavasti ja ryhtyä toimenpiteisiin heti kun päätöksestä on tieto saatu. Olipa kyseessä mikä tahansa rakennus, se on lopullisesti menetetty silloin kun päätöksiin suhtaudutaan välinpitämättömästi.

Kun kyse on merkittävästä matkailukaupungista, ei saisi näin merkittäviä puutteita olla. Keskustasta puuttuu kunnollinen ympärivuotisessa käytössä oleva majoitustila. Täällä ei myöskään ole kahvilaa, johon matkailija voisi pistäytyä iltakahville, eikä minkään mittapuun mukaista kulttuurikeskusta.

Olen syvästi tietoinen, että kaikki minun ehdotukseni eivät voi saada kaikkia ihmisiä taakseen, mutta yhtä tietoinen olen siitä, että en ole näiden ajatusteni kanssa yksin.