Ideavarkaat ja kehittyvä Kalajoki

Jokin aika taaksepäin kirjoitin blogin aiheesta Kalajoen kateuspäivät. Jokseenkin samaa asiaa käsittelin silloin kun nytkin, mutta jonkin verran on vettä virrannut joessa sen jälkeen ja lisää kokemuksia kertynyt. Ehdottomasti olin silloin sitä mieltä, että ei Kalajoella oikeasti olla sen kateellisempia kuin muuallakaan, sillä onhan kateus suomalaisten perisynti ja mielletään melkein kansanluonteeseen kuuluvaksi. Kateus luetaan yhdeksi seitsemästä kuolemansynnistä, joten ei kai sitten kovin vähäinen asia olekaan. Onhan se aiheuttanut suurimman osan sodistammekin, vaikka olemme niille keksineet milloin mitäkin syitä.

Tuossa blogissani siis kerroin tuon ehdotuksen Kalajoen kateuspäivistä ja siitä kateudesta, johon itse olin törmännyt. Nyt on ”kirkko” rakennettu, ja eiköhän tule joskus maksettuakin. Jopa muutamia anteeksipyyntöjäkin olen epäilijöiltä saanut ja ilomielin ne hyväksynyt. Toki minä sen hyvin ymmärrän, että jos täysin tuntematon ihminen suunnittelee ”suuria”, on sitä oikeus epäillä. Epäily ei ketään vahingoita, mutta suoranainen kivien heittely kyllä. Puhumattakaan sitten ideavarkaista, joita näkyy olevan joka paikassa ja joka tasolla. Kerron tässä nyt muutaman esimerkin Kalajoelta.

Kun taide- ja kulttuuriyhdistys Sarma pani pyörimään kulttuuritapahtuman nimeltään Pauhamat ja sai sen mukavasti pyörimäänkin, oli aihetta olettaa, että kaupunkikin tavalla tai toisella osoittaisi tukensa tälle tapahtumalle. Tavalla tai toisella kyllä… siis oikeasti sillä toisella. Kävi nimittäin niin, että ainakin osittain kaupungin omistama Artema järjestää nyt vastaavaa tapahtumaa ihan itse ja periaatteessa Sarma on syrjäytetty omasta tapahtumastaan.

 

Suunnilleen Sarman kohtalon sai kokea lentopalloseura. Särkät Volley ideoi beachvolley-tapahtumaa kesäksi ja ehdotti yhteistyötä kaupungille, niin vastaus tuli aika yllättävässä muodossa. Kalajoki Akatemia järjestää tämän tapahtuman ja Särkät Volley saa apupojan roolin, jos sitäkään. Ei se ihan näin pitänyt mennä, siitäkään huolimatta, että tuo mainittu akatemia on osoittautunut melko tyhjänpäiväiseksi organisaation rönsyksi.

 

Näistä asioista puhuttaessa kuulin tarinan myös Oktober-festivaalista, jonka alun alkaen oli ideoinut ja järjestänyt Kalajoen Suomi-Saksa-seura, jolle asia luontevasti myös kuuluisi. Onhan koko festivaali idea saksalainen. Mutta kun Kalajoki Akatemia ei muutakaan ole keksinyt, niin omipa sitten lopulta tämänkin.

Kaikki nämä ovat asioita, joissa kateus ja saamattomuus näyttelevät suurta osaa. Samalla ne vievät motivaation niiltä ihmisiltä, jotka todella jotain tekevät ja ideoivat.

Kaikkea tuota olen vain sivusta seurannut, mutta toki omiakin kokemuksia asiasta on. Kysyttäessä voin kertoa, mutta en nyt tässä aio niistä puhua, kun eivät välittömästi Kalajokea kosketa. Perässähiihtäjätkin ovat hieman siedettävämpi ilmiö kuin nämä ideavarkaat, jotka yleensä vain kaatavat tapahtumat ennemmin tai myöhemmin, kun ammattitaito ei sitten riitäkään tapahtuman hoitamiseen.

Jos nyt vaikuttaa siltä, että olen kovasti mollannut Kalajoki akatemiaa, niin unohtakaa se. Jokaisen tulisi ymmärtää, että jos tuloksiin todella pyritään, niin päävastuu tapahtumista kuuluu niille, jotka asioita osaavat. Vanha liikuntalaki jakoi nämä tehtävät juuri niin, että kunta järjestää olosuhteet ja yksityiset järjestöt tapahtumat. Näin useimmissa Kalajokea monin verroin suuremmissa kaupungeissa on asia järjestettykin. Liikuntalautakunta, kulttuurilautakunta ja kunnan hallitus pääsääntöisesti päättävät siitä, miten ja mitäkin tapahtumaa tai järjestöä tuetaan. Uusi liikuntalaki tuleekin kieltämään esimerkiksi kunnan kilpailun liikuntapalveluissa, silloin kun yksityinen järjestö järjestää samoja palveluja. Esimerkiksi Kalajoen kaupunki ei saisi kilpailla Kalajoen Junkkareiden kanssa, vaan ainoastaan tukea tätä seuraa.