Kaikenlaista tulee miettineeksi

Valtakunta on nyt monenlaisten ongelmien edessä ja ajateltavaa riittää. Ei todella ole helppoa olla jokseenkin aktiivi kansalainen, jota yhteiskunnan hyvinvointi kiinnostaa. Oilisi melkein mukavampi olla ammattipoliitikko, niin ei tarvitsisi huolehtia muuta kun omasta edustaan. Ainakin siltä se näyttää. Voimalaitostekniikastaskin ja jopa tuulivoimastakin tiedän sen verran, että olen jo huolissani työvoiman riittävyydestä. Tuulivoimayhdistyksen tiedottajaksikin on jouduttu ottamaan alaa täysin tuntematon ihminen, ja kaikenkarvaiset sirpalepuolueet pyrkivät puoluerekisteriin.

Anteeksi vaan kansalaiset, jos loukkaan teitä, mutta noita kansanäänestyksiä olen miettinyt. Sveitsissä on jo monesti käynyt niin, että kansa on äänestänyt, mutta sitten pikkuhiljaa parlamentti on joutunut korjaamaan äänestyksen tuloksen. Britanniassa sama tilanne on lähellä, mutta asiasta on pidetty niin suurta meteliä, että toistaiseksi voidaan vain siirtää tuloksen toteuttamista. Kaikesta huolimatta demokratia on toistaiseksi paras mahdollinen valtiomuoto, vaikka useat demokraattiset päätökset ovatkin kompromisseja eivätkä useinkaan aivan parhaita mahdollisia ratkaisuja.

Aivan kauheaa olisi, jos kerran jo puoluerekisteristä pois heitetty muutospuolue saisi läpi hehkuttamansa kansanäänestyksen. Kansa ei todellakaan ole kykenevä päättämään yhtään mistään, sillä kiinnostus ja asiantuntemus yksinkertaisesti puuttuu.

Uskallan väittää, että jos yhteiskunnalliset päätökset tehtäisiin tietoon nojaten eikä tunteen pohjalta, niin tämän maan asiat olisivat ainakin hitusen paremmin.

Ei tämä mikään vitsi ole, mutta Suomen kaltainen täysin demokraattinen yhteiskunta ylpeilee yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudellaan. Mitä se oikeasti tarkoittaa. Ajatelkaapa tätä: valtiollisissa vaaleissa esimerkiksi yliopiston taloustieteen tohtorilla on vain yksi ääni, jonka vaikutus kumoutuu heti, kun Pihtiputaan mummo on saanut oman äänestyslippunsa pudotettua uurnaan. Hänelläkin kun on se yksi ääni.

En minä kenenkään äänioikeutta halua viedä, mutta jonkinlainen järjestelmä pitäisi olla, että asiantuntemus pääsisi edes jonkinlaiseen rooliin. Jos minä nyt olisin "Kempeleen kuningas", niin säätäisin lain, joka edellyttäisi ministereiltä jonkinasteisen alansa asiantuntemuksen, niin kuin menneinä aikoina edellytettiin oikeusministeriltä. Jos vielä eri valiokuntiin valittaisiin jonkinlaisia asioihin perehtyneitä ihmisiä ja kuntien lautakuntiin puhtaasti sitoutumattomia ammattilaisia, olisi pikkuisen toivoa paremmasta. Tuskin se sitten niin hirveästi haittaisi, vaikka joku minun kaltainen lötjönen kirjoittelisikin facebookissa aivan tolloja juttuja.

Ihminen on niin itsekäs olio, että valta turmelee ja ehdoton valta ehdottomasti. Siis hyvä diktaattorikaan ei olisi hyvä ratkaisu, vaikka päätökset eivät olisikaan kompromisseja, vaan joskus voitaisiin tehdä se paras päätös. Nyt siis vain paras mahdollinen päätös.

Sanokoon kuka mitä vaan, mutta todellakin olen sitä mieltä, että nykyisessä poliittisessa järjestelmässämme ovat päätökset menneet liian poliittisiksi. Asiantuntemus jää politiikan ja rakenteellisen korruption jalkoihin, itsekkyyden ja omanvoiton pyyteen paistatellessa päivää.

 

Taidan seuraavissa vaaleissa äänestää Urho Kekkosta, joten ottakaapa lapiot esiin. Olihan mies melkein diktaattori, mutta kuolleenakin taitaa ajatella tämän valtakunnan etua enemmän kuin nykyiset kansanedustajat. Nykyiseltä presidentiltämme on valtaoikeudet jo riisuttu, mutta jotain kekkosmaista Niinistössä kuitenkin on. Toivottavasti miehen auktoriteetti vähän suojelee tätä maata.