Johtaminen ja korruptio

Olen pääsääntöisesti koettanut kirjoittaa tässä blogissani vain asioita, joiden paikkansapitävyyden kuka tahansa voi tarkistaa milloin tahansa. Nyt sanon jo etukäteen ennen kuin luette riviäkään eteenpäin, tulee tässä nyt niitä paljon puhuttuja mielipiteitä. Niitäkin minulla nimittäin on ja joskus jopa latelen niitä.

Koska en ole mikään johtamisen asiantuntija, olen siis luokitellut tässä esittämäni asiat lähinnä mielipiteiksi, joskin voi olla, että en ole ihan ainut, joka seisoo kanssani samassa rivissä.

Johtaminen on vallankäyttöä, jota tapahtuu niin yhteisöissä kuin yksityiselämässäkin, jopa parisuhteessa. Johtamisen idea on se, että johtaja saa yksilöt toimimaan yhteisen päämäärän hyväksi haluamallaan tavalla. Hyvä johtaja tekee sen hyvällä tavalla, mutta huono johtaja laskelmoi ja juonittelee, turvautuen jopa epäeettisiin keinoihin.

 

Pääsääntöisesti hyvä johtaja onnistuu tuossa tavoitteessaan luotsata johtamansa yhteisö asetettuun päämäärään. Huono johtaja sen sijaan vie asiat hunningolle. Ei ole olemassa mitään keinoa, millä voisi asettaa oman epäonnistumisensa muiden syyksi, vaikka siihen saattaa olla isokin kiusaus.

On toki mahdollista, että hyväkin johtaja joskus epäonnistuu. Hyvän ja huonon johtajan erottaakin juuri siitä, että hyvä johtaja myöntää epäonnistumisensa, kun taas huono johtaja koettaa syyttää lähes kaikesta toisia.

Tämä on se sääntö, joka pätee kaikissa yhteisöissä ja yrityksissä.

Henkilökohtaisesti en ole koskaan onnistunut johtajana, niinpä olen antanut tämän perheen johtamisenkin osaavampiin käsiin. Pidän itseäni kuitenkin kohtalaisena johtoryhmän jäsenenä ja olen ollut aina valmis kantamaan johtokunnille kuuluvan hallitusvastuun, siltä osin kuin se minulle on kuulunut. Niinpä olenkin saanut olla monien yhtiöiden ja yritysten hallituksessa. Merkittävimmät jopa koko maan kattavia yhteisöjä. Joskus näitä minun ajatuksiani on kuunneltu, mutta ei suinkaan aina. Kaipa minun hyvä puoleni onkin se, että olen tukenut enemmistön päätöksiä silloinkin, kun olen ollut asiasta toista mieltä.

Ei toki tarkoitukseni ole itseäni kehua, kerroinpahan vain, että olen toki ollut muissakin hallituksissa kuin taloyhtiön hallituksessa, joten saattaa olla totta, että joskus tiedän mistä puhun. Nuo hallituspaikat ovat erinomaisia näköalapaikkoja yhteiskunnan eri portaisiin.

Ei se aina ole kaunista katseltavaa. Kaikilla tasoilla tässä yhteiskunnassa on hyviä ja huonoja johtajia. Hyvän johtajan toimintaan ei yleensä ole paljoakaan lisättävää... voidaan vain todeta, että tämän ja tämän hän on saanut aikaan. Huonot johtajat ovat sitten niitä, jotka sortuvat oikopoluille.

Suomea sanotaan maailman vähiten korruptoituneeksi maaksi. En tietenkään voi väittää vastaan, sillä en läheskään kaikkien muiden maiden korruptiosta tiedä mitään, mutta syvästi tuota epäilen.

Minä sain ensimmäisen oikean työpaikkani urheilumenestykseni myötä. Tietysti otin sen vastaan, koska olin nuori ja tarvitsin työtä. Ehkä en vienyt silloin paikkaa keneltäkään muulta, mutta kyllä nyt suhtautuisin asiaan jo hieman kriittisemmin. Se, että olin kohtuullisen hyvä jalkapalloilija ja melkoisen hyvä nyrkkeilijä, ei tehnyt minusta sen parempaa sähköasentajaa kuin muistakaan saman koulun käyneistä. Se, että minut valittiin suhteellisen tasavahvasta porukasta, ei tee asiasta vielä korruptiota.

Korruptiota onkin minun mielestä jo se, että jonkin puolueen jäsenkirja käy pätevyystodistuksesta. Se on ollut maan tapa Suomessa jo kauan. Ei ole aivan harvinaista sekään, että veljenpoikana oleminen antaa suuremman pätevyyden kun joku yliopiston tutkinto. Jonkin asteista korruptiota oli myös se, että ministerien pätevyysvaatimuksia löysättiin, kun haluttiin saada oikeusministeriksi sopiva.

Voin kertoa, että korruptiosta kieltäytyminen on erittäin vaikeaa, enkä oikein monta tapausta tunne, jossa joku olisi kieltäytynyt viranomaisen antamasta avusta.... vaikkapa sakkolapun repimisestä.

Hyvävelijärjestelmää en erityisen hyvin tunne, mutta olen kuullut, että Suomessa on yhteisöjä, joiden jäsenille on tarjottu joitakin etuja vain siksi, että kuuluvat tuohon yhteisöön.

Kuulunhan minäkin pariinkin kansainväliseen yhteisöön, mutta en ole koskaan kuullut, että noiden yhteisöjen jäsenet saisivat mitään erikoiskohtelua missään asiassa.

En siis voi mennä takki levälläni jonkun lippujonon ohi ja kuuluttaa suurella äänellä: ”Ettekö tunne minua, minä ole Nescio Nomen Kalajoen kaupungin valtuustosta". En voi sitä edes kokeilla, kun en kerran ole :-)

Minun veikkaukseni on, että Suomi on eräs maailman korruptoineimmista valtioista, mutta meillä korruption on tosi hienosti piilotettu sileän julkisivun taakse.