keskiviikko 3. elokuuta 2016

Donald Trump, politiikka ja urheilu


Kun seuraan USA:n politiikkaa, niin en voi olla ihmettelemättä sitä tosiasiaa, että noin isosta maastakaan ei löydy presidentiksi ehdokasta, joka suhtautuisi hieman kunnioittavammin totuuteen. Molemmat ehdokkaat ovat jääneet kiinni suoranaisista valheista lähes jatkuvasti. Trumpin kohdalla se on jo niin totuttu tapa, että kansa melkein hyväksyy sen.

Totta on, että politiikka on niin likaista peliä, että pieniä valheita saattaa lipsahtaa sekaan, mutta että noin isossa porukassa noin mätiä persoonia pääsee tuohonkin asemaan! On onni, että Yhdysvalloissa on käytännössä kaksipuoluejärjestelmä, joten Donald Trumpin ei ole tarvinnut vaihtaa puoluetta kovin usein. Toistaiseksi yksi kerta on riittänyt, mutta taso nousi vain siinä puolueessa, mistä mies lähti. 

Kuvakaappaus: https://pixabay.com/fi/donald-trump-trump-trump-makaa-1276068/


Olisi tosi kauheaa ajatella, että noin isossa maassa olisi tuollainen presidentti. Jopa naapurimme Putinkin vaikuttaa järkevämmältä ja rauhallisemmalta. Jos maailman vaikutusvaltaisin mies olisi samanlainen, tai vielä pahempi, niin en surisi vanhuuttani yhtään. Ei tällä planeetalla olisi mitään tulevaisuutta. Valitettavasti politiikka on se elämän osa, jossa täysin kykenemättömätkin voivat päteä, jos pyrkyryyttä, röyhkeyttä ja rahaa riittää. Sen verran olen politiikassa minäkin ollut mukana, että tuon tosiasian olen huomannut ja nähnyt tuota näytelmää myös sisältä käsin. Trumpin kaltaisia takinkääntäjiä, puolueenvaihtajia ja toduuden vierestä puhuvia sopii myös meidänkin politiikkaan. Valtakunnan politiikassa tarvitaan isompia rahoja, tai isompia valheita, mutta kunnallispolitiikassa saattavat pelkät valheetkin riittää ja rahan osuus jää vähäisemmäksi.

Ketään en halua erikseen nimetä, mutta kyllä mieleeni tulee moniakin Trumpin kaltaisia miehiä niin paikallispolitiikassa kuin valtakunnan politiikassakin. Jotkut ovat menestyneet, jotkut taas eivät, mutta pyrkyryyttä ei ole puuttunut. Kyllä siinä yhteinen menestys on saanut väistyä omien pyrkimysten tieltä.

Ei tämä ole pelkästään puoluepolitiikassa esiintyvä ilmiö, vaan ihan samaa soppaa on suomalainen urheilupolitiikka. Valtakunnallisesti johtopaikoilla on kyllä todellisia urheilumiehiä, mutta... Järjestöt hamuavat joukkoonsa myös poliittisia vaikuttajia, joilla ei oikeasti riitä halua ja harrastusta, mutta olettavat saavansa lisää äänestäjiä tästäkin viiteryhmästä. Itsekin olin aikoinani Nyrkkeilyliiton hallituksessa, mutta oletan tulleeni sinne valituksi keskinkertaisen nyrkkeilyurani, keskinkertaisen valmentajaurani ja parin isohkon turnauksen ja muutaman seuran perustajana. Kyllä minä hieman tätä taustaa vasten ihmettelen, että monet nyrkkeilijöiden "perässäkävelijät" esiintyvät suurina urheilumiehinä.

Emmehän me aina toistemme ansioita tiedä, joten ihan vilpittömästi kysyn, että mitä esimerkiksi Paavo Arhinmäki on tehnyt nyrkkeilyurheilun hyväksi. Ei ole eteen sattunut yhtään mitään tapausta, mutta eihän se toki tarkoita, että ei sellaisia olisi.

Donald Trumppeja on myöskin urheilu pullollaan.

Kyllä minä myönnän, että noita trumppeja ja muita perässäkävelijöitä on myös uskonnollisissa liikkeissä. Eihän muutoin olisi mahdollista, että meillä on toista tuhatta uskonnollista yhteisöä pelkästään Suomessa. Eivät uskovaisten paikat ole loppuneet, puute onkin uskonnollisten profeettojen paikoista. Minä koin hengellisen heräämisen varsin myöhäisellä iällä, eikä mieleenikään tullut minkään asteinen poliittinen peli sen kustannuksella. Kunnallisvaaleissa olin ehdolla, koska kansanedustaja Pirkko Mattila pyysi minua auttamaan puoluetta, ja tsasouna taas rakennettiin siksi, että sellaista ei Kalajoella ollut.

Molemmista teoista on tullut negatiivistakin palautetta, mutta mistäpä sitä ei olisi tullut. Kateuskin on ansaittava.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti