Sote-soppa

Me blogerit olemme yleensä kaiken tietäviä - siis omasta mielestämme - jokaisen alan ammattimiehiä, mutta nyt täytyy myöntää, että ainakin minä putosin junasta, kun tätä ”sote-soppaa” hämmennettiin. Ihan selväähän on, että kyseessä oli poliittinen päätös, eikä asiantuntijoiden sana paljon painanut. Sehän on aina kaikkien poliittisten päätösten heikkous, että joku muutaman kauden eduskunnassa istunut alkaa kuvitella, että hänen tietonsa ylittää alalla kuin alalla kaikkien ammattilaisten tietämyksen ja että ilman muuta hänet voidaan nimittää aivan minkä tahansa erikoisalan ministeriksi.

”Vanhoina hyvinä aikoina” vaadittiin sentään oikeusministeriltä jonkinasteinen ammatillinen osaaminen, mutta kun ammattimiehet alkoivat loppua, muutettiin pelisääntöjä. Ihan sopivaahan on, että jostakin ammattiyhdistysmiehestä tehdään oikeusministeri, sillä ammattiyhdistyshän näitä lakeja on jo kauan säädellyt. ”Vanhoina hyvinä aikoina” lainsäädäntövalta kuului eduskunnalle, mutta nyt lakeja on alettu nimittää nimellä ”pakkolaki”, ikään kuin eduskunnan säätelemät lait yleensä eivät ole sellaisia, joita täytyy noudattaa. Vain ”työelämän” pelisäännöt ovat sellaisia, joita on pakko noudattaa, mutta ei niitäkään silloin, jos sopija on joku, joka ei ole ay-aktiivi. Tavallinen ihminen ei siis voi sopia siitä, millä ehdoilla hän työvoimaansa myy. Ei se minun mielestä oikein ole.

 

Oikein ei mielestäni ole myöskään se, että ihmisten terveydellä pelataan poliittista peliä. Jos joku, niin juuri tämä ”sote” olisi pitänyt jättää kokonaan ammattimiesten mietittäväksi, ihan vaan siksi, että siinä on kyse enemmän ihmisistä kuin äänestäjistä. Voihan se olla edellistä systeemiä parempi, mutta ei ihme. Edellinenkin systeemi on syntynyt poliittisten päätösten seurauksena. Tuskinpa siitä kovin hääppöistä lopputulosta on voinut syntyä, joten on melko helppo panna vähän paremmaksi. Onkohan meidän poliittisessa järjestelmässämme juuri se vika, että  ”vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, niin hyväksi ei milloinkaan.”

Onko ihan mahdoton ajatus, että meidän hyvä hallitus heittäisi nurkkaan sen luulon, että sillä on kaikki tieto ja osaaminen ja että on yksinkertaisesti asioita, jotka menevät jonkun juoksupojan ymmärryksen yli. Eikö hallitus voisi silloin nimittää jonkun todellisen asiantuntijan hoitamaan tehtävää ja jättäisi asian sorkkimisen omalta osaltaan siihen? En usko, että tämä kovinkaan paljon heikentäisi hallituksen arvovaltaa, ja jos siitä huolimatta mentäisiin metsään, niin olisi joku, jota oikeasti voisi syyttää. Ei tarvitsisi aina sanoa: ”Se oli edellisen hallituksen vika.” Jos ei systeemi muutu, niin tuokin ketju jatkuu ja tulee aika, jolloin nykyinen hallitus on edellinen hallitus ja siis kaikkeen syyllinen.

Kyllä se niin on, että jos eivät munaukset lopu, niin sitten ne jatkuvat. Ja kun munaukset jatkuvat, niin politiikka pysyy entisellään ja jokaisesta poliitikosta tulee vuorollaan ”takin kääntäjä”. Eduskunta muodostuu yli sadasta takinkääntäjästä ja muutamasta kymmenestä kovapäisestä päänsä seinään lyöjästä. Joukossa on kyllä muutamia ammattimiehiä, mutta luultavaa on, että heidät hiljennetään parlamentaalisesti, koska porukassa on enemmän ääniä saaneita edustajia. Mitä vähemmän nämä ymmärtävät asiasta, sitä paremmin he soputuvat joukkoon. Olisihan se ikävää, jos joku ihan uusi tulokas pääsisi nokkimaan jotakin puolueen konkaria, joka on sentään istunut jo kaksi kautta eduskunnassa.

Meillähän on hieman sama tyyli kuin vanhassa Neuvostoliitossa, jossa missikilpailujen osanottajaksikin pääsi vasta sitten, kun oli ollut 40 vuotta kommunistisen puolueen jäsen.