Kiinalaiset kivet ja turkkilaiset myllyt

Melkein hävettää, että tuollaisen otsikon kirjoitin, mutta sellaistahan se meillä on. Jotenkin järjenvastaiselta tuntuu, että tämä on tosi. Päätin edellisen blogini hieman provosoiviin lauseisiin, joilla arvostelin ehkä myös suomalaisen työllistämispolitiikan järkevyyttä, mutta kun kauan elää, niin paljon näkee.

En ketään vihaa, enkä kovin monia asioita ole ainakaan enempää vastustamassa kuin puolustamassakaan, mutta kyllä tässä vuosien varrella olen havainnut sekä epäkohtia että kohokohtia. Joskus tuntuu siltä, että kaikki ei ole mennyt ihan putkeen, vaikka parhaamme olemme tehneetkin.

Kun jo 70-luvulla olin ihan oikeissa töissä, sain nähdä kaikenlaisia ihmeitä. Hämeessä oli eräs kiviveistämö, joka työllisti joukon ihmisiä. Suurin osa toki jo silloin oli porukasta ulkomaalaisia, mutta oli joukossa osa suomalaisiakin. En tiedä minkälaista palkkaa firmassa maksettiin, mutta kuulemani mukaan kaikki olivat jokseenkin tyytyväisiä. Työvoiman tyytyväisyys ei kuitenkaan ole ammattiyhdistysliikkeen tavoite, vaan jonkinlainen vastakkainasettelu työnantajan kanssa. Siis loppupeleissä sen asiakkaan kanssa, jolle työntekijät työnsä tekevät. Ei tehnyt tämäkään firma kiviä pinottavaksi varastoon, vaan toimitettaviksi kaikkialle maailmaan todelliseen tarpeeseen. Työ tehtiin markkinaehtoisella hinnalla, joten oikeastaan ostaja määritteli sen palkan, mikä työstä voitiin maksaa. Kyse oli mitä suurimmassa määrin työvoittoisesta alasta, joten pienetkin palkan muutokset heijastuivat tavaran hintaan. Sitten puuttui peliin ammattiyhdistysliike, joka sanoi, että ette saa olla tyytyväisiä… ette ainakaan tuohon palkkaan. Lopulta firman oli alistuttava ammattiyhdistysliikkeen määrittämiin palkkoihin, josta lähes välittömänä seurauksena oli hintojen nousu. Hintojen nousu aiheutti myynnin loppumisen ja vähitellen firman kuoleman.

Heräsin tähän typeryyden huipuksi nimittämääni tosiasiaan, kun kuulin, että Kalajoen keskustan reunakivet on tuotu Kiinasta. Minun päähäni ei nyt kyllä sovi ajatus, jonka mukaan nuo ulkomaalaiset eivät voineet tehdä noita kiviä täällä Suomessa. Pitäisiköhän suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen rynnätä myös Kiinaan ja vaatia, että Suomeen tuotavista kivistä on kivenhakkaajille maksettava suomalainen palkka? No, tuskinpa niitä kiviä sitten enää laivattaisi Suomeen, mutta väliäkös sillä, koska eihän rahdista ainakaan mitään olisi Suomeen jäänyt. Onhan meillä merimiesunioni, joka yhdessä valtion kanssa on huolehtinut siitä, että laivasto, josta Suomi on joskus ollut lähes ylpeä, onkin nyt liputettu vieraan lipun alle.

Tuulimyllyt on toinen hulluus. En nyt ota kantaa niiden kannattavuuteen, sillä kansantaloudellisesti ajatellen mitään kannattavuutta niillä ei ole. Kun kuitenkin kouluttajana sain kouluttaa useammassakin firmassa myllyn osien valmistajia, heräsin ihmettelemään, miksi kaikki osat tuodaan ulkomailta. Se on satojen miljoonien projekti, josta hauskan tekee se, että kun me tilaamme osat saksalaiselta tuulivoimayhtiöltä, me luulemme niitä saksalaisiksi. Siis niinhän me luulemme. Ihan mielenkiinnon vuoksi tutkin hieman asiaa ja yllätyin noiden osien matkasta. Kyse oli nyt myllyn siivistä, jotka tällä kertaa tuotiin Turkista. Saksalaiset vetivät siis vain välirahan, mutta mitäpä me tuostakaan välitimme. Meillähän sitä varmasti on liikaa, koska on varaa maksaa kaikenlaisia tukia, jopa hieman haitalliselle näennäisvoimalle.

 Tuulimyllyn siipiä tulossa Kalajoen satamaan. Kuva: Reijo Karjalainen

Sataman toimijat ovat kertoneet, että Kalajoelle tuodaan tuulivoimalan osia kolmestakymmenestä maasta, mutta ei tietenkään suomalaisilla laivoilla. Nehän puuttuvat edelleen.

Enhän minä ammattiyhdistysliikkeen olemassaoloa vastusta, mutta vastustan sen puuttumista suomalaiseen sopimusvapauteen. Kyllä jokaisella ihmisellä pitää olla ihan itsenäinen oikeus päättää, millä hinnalla hän on valmis jotakin työtä tekemään. Hoitakoon ammattiyhdistys työoloja, mutta jättäköön palkkapolitiikan asianosaisten ratkaistavaksi.

Sanonpahan taas, että ilman ammattiyhdistysliikkeen sotkeutumista asioihin kaikilla suomalaisilla olisi töitä. Tarpeettomia tuulihäkkyröitäkään ei tarvitsisi rakentaa ulkomaalaisista osista ulkomaalaisella työvoimalla.