Poliittiset nuorisojärjestöt

Oikein piti tässä suorittaa hetki itsetutkiskelua, kun ajattelin, joko minusta on tullut vanha kalkkis. Aiheen tähän antoi epäilys, että moni järkevänä pitämäni nuori päästää suustaan mitä iljettävimpiä lauseita ihan muka oikeutuksen nimissä. Muistelin omaa uraani näissä järjestöissä, olinhan ollut itsekin mukana niissä.

Ensimmäinen kokemukseni oli Kansallisissa nuorissa ja toinen jo hieman myöhemmin SMP:n opiskelijajärjestössä. Kun nyt olen saanut hieman etäisyyttä asioihin, niin rohkenen sanoa nämä sanat: poliittinen toiminta on kuin tupakanpoltto, se pitäisi kieltää alaikäisiltä.

Totta on, että osa meistä kypsyy hieman aikaisemmin, mutta valitettavan monet uskovat joulupukkiin vielä lähes aikuisuuden kynnyksellä. En minäkään näitä nuorisojärjestöjä osannut silloin siinä mielessä arvostella, ihmettelin vain joitakin tovereitani, jotka käyttäytyivät kun aivopestyt zombit. Arvostin kyllä, ja arvostan edelleenkin Veikko Vennamoa, mutta en koskaan pitänyt miestä erehtymättömänä, päinvastoin kun eräät toverini. Jotenkin minusta tuntuu, että tämä ilmiö oli vielä yleisempi Kansallisissa nuorissa kuin SMP:n järjestössä. Johtuneeko sitten siitä, että tämä kokoomuslainen porukka oli enemmän pumpulissa kasvatettua kuin moni SMP:n nuori? Kokemusta minulla ei sitten muista poliitisista nuorisojärjestöistä olekaan, mutta perin ihmeellisiä ajatuksiahan niistä on pulpahdellut.

Miksi minä ne sitten kieltäisin kokonaan?  No ihan pelkästään siksi, että aivopesua ei päästäisi suorittamaan ennen kuin ihminen on kykenevä itsenäiseen poliittiseen ajatteluun. Tuskinpa kukaan tosissaan väittää, etteikö lasten ja nuorten poliittinen vakaumus ole hyvin yleisesti syntynyt ympäristön vaikutuksesta. Omien vanhempien puheet saattavat aiheuttaa joko hylkimisreaktion tai sitten synnyttävät vakaumuksen asian oikeudellisuudesta. Kumpikin on väärä tapa muodostaa poliittinen mielipide ja saattaa myöhemmin aiheuttaa jopa pahoja ristiriitoja elämässä. Myöhemmät kokemukset eivät ehkä vahvista vanhempien mielipiteitä, mutta lojaalisuus omia vanhempia kohtaan saa painamaan nuo kokemukset syrjään.

Minä olin siinä ”onnellisessa” asemassa, että sain ihan itse muodostaa mielipiteeni politiikasta, vaikka olinkin haistavinani, että ei meillä kotonakaan kovin myönteisesti vasemmistolaisuuteen suhtauduttu. Politiikasta ei juurikaan puhuttu, mutta se kerrottiin, että halusipa mitä tahansa, niin oma osuus on aina tehtävä. Kun ateistinen kommunistivaltio oli ryöstänyt kotimme Karjalassa, ja lisäksi kuulin tarinoita siitä, miten Stalin oli tapattanut ennen sotia Pietariin muuttaneen setäni, ei se ainakaan kovin paljon vasemmistomielisiä ajatuksia synnyttänyt. Äärioikeistolaiset ajatukseni kuolivat sitten Kansallisissa nuorissa, sillä aika pian tajusin, että ei tuo kaikki nyt ihan totta ole, ja jotenkin vain heräsi pieni kapinan tunne, että ei… ei hitossa ainakaan tätä. Kun nyt Kataisia ja Stubbeja olen seurannut, niin ihmettelen vain, miten kypsiä olivat ajatukseni jo alle parikymppisenä.

Ehkäpä nykynuoriso on paljonkin kokeneempaa kun nuoret minun aikoinani olivat, mutta melkeinpä heikommin eväin varustettuja. Eräänlainen ”pumpulikasvatus” on tehnyt heistä herkempiä aivopesulle, ja kapinalliset ampuvat taas helposti yli. Myönnän kyllä, että minuun teki vaikutuksen Vennamon politiikka ja ehkä retoriikka ja populismikin, mutta vakaasti uskon, että hän ajatteli myös kansallista etuamme vahvemmin kuin yksikään nykypoliitikoista. Jotain tässä maassa on pahasti nyrjähtänyt, sillä edes nuorisojärjestöjen kasvatit eivät osaa pelisääntöjä. Viimeisin esimerkki tästä lienee Sebastian Tynkkysen ulostulo, joka oli tyypillinen malli nuorison kapinallisuudesta. 

 

Vakaasti olen sitä mieltä, että poliittiset käytännöt ja pelisäännöt tulisi nuorille opettaa jo peruskoulussa, ja kaikenlainen poliittinen aivopesu kieltää. Se nyt vaan on niin, että vain osa meistä pystyy ihan itse rakentamaan poliittisen ideologiansa. Osa on aivopesun tuloksia, osa taas tynkkysmäisiä kapinallisia, joiden oma etu ohittaa aina kansakunnan edun.

Eivätköhän Nuoret kotkat ja Pioneerit ole Suomessa jo kuolleet tai ainakin kuolonkouristuksissaan, mutta myös jokaisen puolueen nuorisolle tarkoitetut aivopesujärjestöt pitäisi lailla kieltää. Antaa nyt nuorison ihan itse muodostaa poliittinen vakaumuksensa. Tynkkynenhän on osoittanut ,että ei siihen aina pysty vielä kolmekymppisenäkään.