YT-neuvottelut

Ensimmäisen työpaikkani sain joskus 50 – 60 luvun vaihteessa, jolloin ammattikoululaisena pääsin kesätöihin Jyväskylän kunnan sähkölle. Siitä alkoi siis minun urani työ- ja opiskeluelämässä. Siitä taitaa olla pidempi aika kuin monen aikalaiseni elämä kestänyt. En nyt kuitenkaan aio pröystäillä sillä, että tein sitä ja sitä jo ennen sinun syntymääsi. En myöskään anna sinulle tilaisuutta hokea hokemaa vanhoista fossiileista. Olenhan minä sellainen, mutta niin olet sinäkin märkäkorva. Tosiasia lienee se, että mitä kauemmin on elänyt, sitä enemmän on ennättänyt kokemaan. Ymmärrystä se ei aina lisää, mutta tietoa kuitenkin.

Sinä aikana, kun olen saanut olla työelämässä mukana, on työelämään tehty monenlaisia muutoksia. On tullut vähimmäispalkkoja, lomaltapaluurahoja ja pekkaspäiviä. En edes tiedä, kuka nuo kaikki on keksinyt, mutta ehdottomasti ne ovat lisänneet työntekijöiden hyvinvointia lähietäisyydeltä tarkasteltuna. Todennäköisesti niiden vaikutus kansantalouteemme ei ole kovin positiivinen, mutta sitäkös nämä suuret ay-pomot ajattelevat. Olisipa virkistävää kuulla, jos joskus kun joku ay-pomo toteaisi: ”Meillä ei ole varaa palkankorotuksiin, koska ne syövät kansainvälistä kilpailukykyämme ja heikentävät kansantaloutemme kasvua.” Olisihan se kiva ennen kuolemaa tuokin todeta ja ihmetellä.

Olisikohan samasta sylttytehtaasta lähtöisin työelämän uusimpiin kuuluva kummajainen, joka on tässä minun taipaleeni aikana vakiintunut. Kun menneinä aikoina työnantaja halusi syystä tai toisesta vähentää porukkaa työpaikalta, hän yksinkertaisesti antoi potkut sille porukalle, josta hän katsoi olevan vähiten hyötyä tai eniten haittaa. Nykyisin tätä menetelmää sanotaan yt-neuvotteluksi, jossa asioista jaaritellaan ennen potkujen antamista. Kaikessa tapauksessa työnantaja on jo listannut ne henkilöt, jotka potkitaan kilometritehtaalle, mutta kun asioista kokoustetaan tarpeeksi kauan, huomataan että taas on kannattavuus laskenut ja listaan lisätään nimi tai pari. Sellaistakin olen kuullut tapahtuvan, että kun näissä neuvotteluissa havaittiin joku työntekijä hieman hankalaksi, pääsi myös hän tuohon listaan.

 Kuva: Markku Mäkelä

Yt-neuvottelut eivät siis koskaan vähentäneet irtisanottujen määrää, vaan yleensä ovat lisänneet niitä. Vakaan käsitykseni mukaan yt-neuvottelut ovat pääsääntöisesti olleet enimmäkseen haitallisia yhtiöille. On niistä ollut se hyöty, että on saatu kartoitettua lähiaikoina eläkkeelle siirtyvät ihmiset. Toki nämä lähtisivät eläkkeelle kaikesta huolimatta, mutta onhan se jotenkin kauniimpaa todeta, että niin ja niin monta työpaikkaa vähenee ”eläkejärjestelyjen” kautta. Antaahan se inhimmillisen kuvan, vaikka ei firmalla ole mitään tekemistä näiden ihmisten eläköitymisen kanssa, ovatpahan vain sattuneet syntymään sopivasti.

Mihin minä tällä kirjoituksellani pyrin? Oikeasti en mihinkään, kunhan puran ajatuksiani, sillä olen syvästi tietoinen, ettei blogi-kirjoituksilla yleensä ole mitään vaikutusta mihinkään. Korkeintaan ne ärsyttävät toista mieltä olevia ja samaa mieltä olevat vain toteavat: ”Näinhän se on.” Jos olisin Kempeleen kuningas tai Euroopan omistaja, kieltäisin ehdottomasti kaiken maailman yt-neuvottelut, jotka eivät oikeasti vaikuta yhtään mihinkään. Jos potkuille perusteita löytyy, annettakoon potkut. Ei yksikään työnantaja potki pois ihmistä, josta on yhtiölle hyötyä.

Ei noihin järjestelyihin mitään yt-neuvotteluja tarvita. Kokonaan eri asia on, jos näitä halutaan käyttää pelottelukeinona haluttaessa kuria ja järjestystä työpaikalle. Yksiäkään potkuja ei yt-neuvotteluilla ole koskaan estetty, mutta jonkin verran niitä on ehkä lisätty. Ainut asia, joka ihan varmasti on totta, on se, että yrityksen kustannuksia niillä lisätään.