Karjalan pakolaiset

Jostakin ihmeen rasismikortistahan rasistit puhuvat ja koettavat keksiä omia määritelmiään esimerkiksi sanalle pakolainen. Helpottaakohan se vähän, kun voi uskoa, että eivät suomalaiset ole koskaan joutuneet pakenemaan mistään eikä meitä kukaan ole auttanut.

Joskus olen joutunut väittelyyn jälkipolven kanssa tuosta asiasta, jota ei oikeasti tarvitse määritellä mitenkään, tai jos joku määrittelee, niin määritelköön ihan omaksi huvikseen. Tosiasia on kuitenkin, että jos joku pakenee jostakin pelon tai vaaran takia, on hän ilman muuta pakolainen. Ei siihen mitään määritelmiä tarvita, pakolainen on pakolainen ja sillä siisti. Tähän samaan hengenvetoon totean, että rasisti on rasisti, eikiä se miksikään muutu sillä, että keksitään joitakin peitenimityksiä tuolle ilmiölle. Esimerkiksi oikeasti maahanmuuttokriittinen voisi esimerkiksi kritisoida sitä, miten huonosti Suomi on varautunut tällaisiin kriiseihin, joita paljonpuhuttu pakolaistulva aiheuttaa Euroopassa ja jonka rippeitä ihan pikkuisen yltää myös tänne kaukaiseen pohjolaan. Vähän pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että monet meitä köyhemmät maat ottavat moninkertaisen määrän näitä ihmisiä.

Pidän minäkin itseäni pakolaisena, vaikka myöntää täytyy, että omat muistikuvat ovat varsin vähäiset, koska olin vielä sylivauva, kun Karjalasta paettiin. Vanhempieni kertomukset ja monet dokumentit kertovat kuitenkin, että kyse oli todellisesta paosta, sillä rintamalinjat vyöryivät päälle ja pakolaiskulkueita ja junia pommitettiin. Elisenvaarassa kuoli satoja pakolaisia, kun pommi osui junaan. Näistä asioista ei vuosikymmeniin saanut puhua, ja kun vihdon puhuttiin, niitä kovasti kaunisteltiin. Todellista Suomen historiaa ei edes kouluissa uskallettu opettaa, ja minä, joka aloitin koulunkäyntini 50-luvulla, sain todellista tietoa näistä asioista vasta 60-luvun puolella. Ei näistä asioista puhuminen ollut ihan vaaratonta vielä silloinkaan, ja uskallan väittää, että 60-luvun jälkeen syntyneet kansalaiset ovat saaneet hyvin vääristyneen kuvan sotien todellisista tapahtumista. Ne kymmenet tuhannet pakolaiset, jotka joutuivat pakenemaan jopa maamme rajojen ulkopuolelle, vaiettiin kokonaan, ja Suomeen jääneille annettiin yleisnimi evakko. Oikeastihan joukossa oli sekä pakolaisia että siirtolaisia.

Monet saavat vieläkin hilsettä päähänsä, kun Karjalan pakolaisia verrataan esimerkiksi Syyrian tai Irakin pakolaisiin. Kaikissa porukoissa on hyvin erilaisia ihmisiä, mutta varmaa on, että tuo ydinjoukko on hyvinkin verrattavissa. Vain kieli erottaa, ja se, että osa on joutunut tulemaan tänne rasistiseen barbaarien valtakuntaan. Erittäin luotettavalta taholta saamani tiedot kertovat, että meitä Karjalan pakolaisiakin kohdeltiin täällä ”hunnien” joukossa aivan yhtä tylysti kuin nyt näitä oikeasti ulkomaalaisia. Missään ulkomailla ei karjalaisia kohdeltu yhtä tylysti. On pelkkä klisee, että me muutettiin vain kotimaassa paikkakunnalta toiselle. Toki sitäkin tapahtui, mutta vasta sen isomman pakomatkan jälkeen. Minäkin sain kuulla olevani ”ryssän” lapsi, vaikka isäni oli haavoittunut kahdessakin sodassa tätä maata puolustaessaan. Ei kirjoitellut hävyttömiä nettikirjoituksia ja väittänyt vain ”puolustaneensa isänmaata”. Onni onnettomuudessa, että noiden haavoittumisten seurauksena tuli toipumislomaa, jonka seurauksena minäkin synnyin tähän maailmaan, joka vielä silloin kävi sotaa. Kuka ketäkin vastaan.

Se sitten siitä. Karjalasta siis tuli ihan oikeita pakolaisia, eikä sitä määritelmillä voida kumota. Ihan joka asiassa eivät määritelmät auta. Tuskinpa maailman nälänhätäkään tulee sillä autetuksi, että laaditaan määritelmä, jonka mukaan ihmisellä on nälkä vasta sitten, kun hän alkaa syödä hiiriä ja sammakoita.

Useimmiten olen sanonut, että tässä blogissa esitän vain omia mielipiteitäni, mutta nyt täytyy todeta, että rasisti on rasisti, pakolainen on pakolainen ja nälkäinen on nälkäinen ihan riippumatta siitä, onko asiasta olemassa määritelmiä vaiko ei.

On ihan tyhmyyden huippu, että jotkut 40 vuotta sodan jälkeen syntyneet koettavat inttää, että et ole pakolainen, kun et täytä määritelmää. Kuulkaapas juustopäät: minä olen pakolainen siitäkin huolimatta, että vielä silloin olin äitini sylissä tuon pitkän ja vaivaloisen matkan aikana. Toki tiedän, että vaivoiksihan minä olin, mutta tosi kiukkuinen olen tälle jälkipolvelle, joka koettaa kaikenlaisin määritelmin vesittää Karjalaisten pakomatkan.

Lukekaa nyt aluksi vaikka kirja nimeltä ”Laatokan pakolaiset”, saatte pienen välähdyksen niistä sadoista tarinoista, joita noihin pakomatkoihin sisältyy. Valitettavan monia myös kuoli tuolla matkalla.