Rasistit ja suvakit

Kyllä totta maar olen mieluummin suvakki kun rasisti. Molemmat ovat toinen toistensa antamia nimityksiä toisilleen. Onhan niillä tietysti pieniä eroja, rasistit sitä tuskin huomaavat, sillä eiväthän he yleensä huomaa edes olevansa rasisteja, vaikka päärasisti on jopa tuomittu rasistisesta rikoksesta. No onhan noilla kahdella termillä muutakin eroa. Rasisti on nimittäin virallinen termi ja monet rasistiset teot on kriminalisoitu. ”Suvakki” taas on rasistien antama termi niille ihmisille, jotka yrittävät rakentaa rauhaa ja rakkautta silloinkin, kun ihmiset ovat hieman eri näköisiä ja heillä on ihan oma kulttuurinsa.

Taisin facebookissa jollekin mainita, että kun yli 100 kertaa olen Suomen rajat ylittänyt, niin en todellakaan pidä tarpeellisena enää tiukentaa meidän rajavalvontaa. Eräs rasistinen agenda on se, että ”rajat kiinni.” Rajojen ylittäminen nyt on jo tarpeeksi vaikeaa, kun pelkkä keilapallo saa jossakin maassa lähes kaikki tullimiehet varpailleen. Toki minä tiedän, että se oikeasti onkin vaarallinen… jos sen pudottaa varpaille, mutta mitään suurempia terroritekoja sillä tuskin pystyy tekemään. Rajat ja kansallisvaltiot ovat myöhempien aikojen keksintöä, eikä ihan vieläkään olla varmoja, onko niistä enemmän hyötyä kun haittaa. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että kansallisvaltioista (esimerkkinä Natsi-Saksa) ja suljetuista rajoista on seurauksena vain pelkää kurjuutta (esimerkiksi Pohjois-Korea).

Rajavalvonnasta tuleekin mieleeni aika, jolloin minusta lopullisesti tuli ”suvakki”. Elettiin jotain 60-lukua, ja jopa Suomen Itä-rajakin oli tiukasti suljettu. Urheilijana olin saanut sen muutaman kerran ylittää, mutta tuntikausia kestävän hiillostamisen jälkeen. Kun sitten matkustin samoihin aikoihin Norjasta Ruotsiin, en huomannut, milloin raja oli ylitetty. Tuntui melkein kun olisi taivaassa siirretty huoneesta toiseen, ilman pienintäkään epäilystä niistä oikeuksista, joita minulla oli. En siis ihme, että olen nyt ”suvakki”. Pää pystyssä voin sanoa, että tervetuloa Suomeen, mutta täällä on opittava elämään Suomen lakien ja asetusten mukaisesti. Kun aika on kypsä, on myös osallistuttava tämän maan rakentamiseen, ja tästä poikkeus voidaan myöntää vain urheilijoille. Mamuistahan muodostuu noin puolet Suomen jalkapallomaajoukkueesta. Loput ovatkin sitten niitä, jotka pääasiallisesti ovat mamuina ulkomailla. Tähän kokonaisuuteen sopii oikein hyvin ulkomaalainen valmentaja.

Kaikkihan me kehitymme, kuka mihinkin suuntaan, mutta jokaisen kohdalla aika tekee tehtävänsä. En minäkään aina ole ollut näin kristillisesti ajatteleva, mutta kyllä minua nyt kauhistuttavat ihmiset, jotka haluaisivat jättää pakolaiset ja turvapaikanhakijat täysin heitteille. Sen sijaan, että me ponnistelemme sulkeaksemme rajat, meidän tulisi tehdä kaikki voitava inhimmillisen majoituksen ja olosuhteiden järjestämiseksi näille ihmisille. Pelkään pahaa, että kaikki tarpeettomat mielenosoitukset rajoilla ovat vieneet jo sen verran energiaa ja rahaa, että näillä eväillä olisi rakennettu aika paljon.

Pakolaisten uskontoa ja kulttuuria on käytetty yhtenä keppihevosena tätä ryhmää vastaan. Tähän meillä ei toki ole edes oikeutta, sillä maassamme on laki uskonnon vapaudesta, joten se siitä. Kaikilla on myös oikeus omaan kulttuuriinsa, niin savolaisilla, karjalaisilla tai syyrialaisillakin. Jos tämä kulttuuri sopii lakiemme sisään, ei kenelläkään pitäisi olla nokan koputtamista. Tuskinpa musliminaisten tapa peittää päänsä huiveilla on mitenkään sen pahempi kuin suomalaisnuorten tapa peittää päänsä lippalakilla syödessäänkin.

Kyllä on mukava olla suvakki. Saa rauhassa uskoa, että kun Pietari tulevaisuudessa jakaa taivaspaikkoja, päästää hän minut sisään mukisematta. ”Tule sinä vaan tänne muiden uskovien joukkoon, mutta rasistien pitää kyllä vielä odotella, jääkö heille yhtään vapaata huonetta, kun täällä on hieman rajoja suljettu”.