Pitäisiköhän pelottaa?

Erikoinen ihmisryhmä on täällä Suomessa noussut pintaan, niin että melkein olisi syytä ruveta pelkäämään.  Minäkään kun en ole enää niin nuorimies kuin nuorempana, jolloin tuntui, että itseään "maahanmuuttokriittisiksi" nimittämiään rasisteja olisi voinut hyvinkin syödä aamupalaksi aina pari kerrallaan.  Kun ei siihen enää pysty, on varmaan parasta ruveta pelkäämään.

Ai että miksikö pelkäisin!  No mistäpä milloinkaan voi arvata, mihin polttopulloja heittelevät tai muutoin väkivaltaiseksi heittäytyvät.  Syyksihän riittää, että olen suomalainen. 

 Tämä porukkahan valitsee väkivallan kohteeksi sattumanvaraisesti ihmisryhmän, johon kuuluvan ihmisen arvelee joskus ehkä syyllistyvän täällä johonkin rikokseen. Lappeenrannassa jouduttiin pakolaisten turvakeskusta suojaamaan poliisin voimin, kun yksi suomalainen syyllistyi tappoon. Lähin pakolainen oli silloin varmasti kilometrien päässä tapahtumapaikalta, eikä kukaan heistä tiennyt mitään tapahtumasta.  Turvapaikanhakijat ja pakolaiset ovatkin erityinen kohde, ja tälle mainitsemalleni ihmisryhmälle tuntuu riittävän pelkkä epäilys siitä, että joku jossakin on tehnyt jotain pahaa. Ei pienintäkään näyttöä tarvita, vaan aivan holtittomasti voidaan lähteä kostoretkelle täysin viattomia ihmisiä kohtaan.

Miksi siis en minäkin saisi pelätä!  En tietenkään ole raiskannut tai murhannut ketään. En tiettävästi ole syyllistynyt muihinkaan rikoksiin, mutta eihän suurin osa näistä turvapaikan hakijoistakaan. Tästä huolimatta mainitsemani anarkistiryhmä hyökkää koko ryhmää vastaan.  Eikö siis olisi vähintään loogista olettaa, että ennemmin tai myöhemmin saan kokea tuon kohtalon?  Olenhan suomalainen.  Suomen vankimäärät todistavat, että varsin monet suomalaiset ovat syyllistyneet rikoksiin, jopa tappoihin ja raiskauksiin.  Totta kai minun pitäisi kärsiä heidän puolestaan samalla logiikalla kun nuo entuudestaan jo kovia kokeneet pakolaiset joutuvat kärsimään maamiestensä puolesta.

Oikeastaan olisin varsin sopiva sijaiskärsijä rikollisten suomalaisten puolesta, sillä onhan minulla jo kokemusta siitä.  Olen Karjalan pakolainen. Siis ihan oikeasti pakolainen, vaikka jotkut vähemmän asioista tietävät eivät tunnu tietävän edes sitä, että kyllä meitä todella oli.  Olin siis Karjalan pakolainen, ja luultavasti se oli syynä tietynasteiseen koulukiusaamiseen ja nimittelyyn. Varsin yleinen lempinimi oli "ryssän lapsi".

Olin aikoinani myös Ruotsin suomalainen työskennellessäni aikoinani siinä kansakuntien lintukodossa.  Ja taas sain kokea, millaista oli olla syntipukkina kaikissa mahdollisissa rikoksissa, joista en ennen poliisikuulustelua edes tiennyt.  No en ollut syyllistynyt mihinkään, niin kuin ei suurin osa suomalaisista, mutta Ruotsin poliisille riitti, että olin suomalainen. 

Niin niin. Eihän se oikein ollut, että pelkän kansalaisuuteen tai johonkin etniseen ryhmään kuuluvia kartetaan ja vainotaan vain siksi, että kuuluvat tähän ryhmään. Aina on kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka löytävät purkutien turhautumilleen tätäkin kautta. Kaikki ei ole tässä maailmassa aina niin kovin oikeudenmukaista.