Poliittinen moraali

Me ihmiset olemme erinomaisia uskomaan siihen, että juuri se, jota me edustamme tai johon me haluamme uskoa, on se ainut oikea asia.  Jos emme tiedä jotain asiaa, niin siihen kyllä riittää se, että uskomme asioiden niin olevan. Tämä pätee sekä uskontoon että politiikkaan. Pääsääntöisesti Suomen kansan poliittiset mielipiteet ovat kasautuneet muutamalle suurimmalle puolueelle, eikä siihen ole muilla nokan koputtamista. Jos poliittisesti tärkeät asiat koottaisiin yhteen, tarvittaisiin tuskin kolmea puoluetta enempää. Sen sijaan, että me hyväksyisimme tämän tosi asian, osa meitä hakeutuu pienpuolueisiin, joilla ei ole poliittista merkitystä, mutta ne sekoittavat entisestäänkin hajanaista puoluekenttää saaden ihmiset ihmettelemään, mistä tässä maassa todellisuudessa on kyse.

Tiesittekö, että meillä on, paitsi kymmeniä puolueita, niin myös satoja uskonnollisia yhteisöjä. Tuskin kukaan uskoo, että kaikki nämä ovat tarpeellisia.  Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nuo mainitsemani kolme puoluetta hyvin riittäisivät, ja tuskinpa uskonnollisia järjestöjäkään tarvittaisiin paljon enempää.  Ehkä kyse onkin vain vallanhimosta, josta olen joskus aiemmin kirjoittanut. Uskonnossa, tämän lisäksi, kyse on pikkumaisen tarkoista Raamatun tulkinnoista, joiden virheellisyyden uskonnolliset johtajat itsekin tietävät, mutta he eivät voi tätä julkisesti kertoa, koska pelkäävät sen vievän uskon heihin itseensä.  Uskoa Jumalaan se tuskin horjuttaisi, sillä suurimmalla osalla kansasta on paljon puhuttua maalaisjärkeä, ja he kyllä tajuavat sen, että Raamattu on käännetty yli tuhannelle kielelle eikä aina edes alkukielestä, vaan monista kielistä peräjälkeen. Lisäksi tiedetään, että jokaisessa kielessä on kymmeniä, jopa satoja sanoja, joiden merkitys on hyvin moninainen, ei ihan pilkuntarkkoihin tulkintoihin ole syytä luottaa.  Siksi meille on annettu vapaa tahto ja moraali, että pystyisimme elämään ns. hyvää elämää. 

Jehovan todistajat on ehkä se eniten syrjitty uskonnollinen ryhmittymä Suomessa. Ei siksi, että se olisi eniten väärässä, vaan siksi, että se on suurin väärässä olevien ryhmä.  Totta kai meistä suurin osa on sitä mieltä, että verensiirto on joskus välttämätön lääketieteellinen toimenpide. Sotaväkikin on ihan hyvä kasvatusmenetelmä nuorukaisille, ja se tuo tiettyä selkärankaa.  Politiikka on yhteisten asioiden hoitoa, eikä sitä voida välttää siitäkään huolimatta, että ihan kansakuntamme valiot eivät siihen välttämättä valikoidukaan. Toistanpa nyt jälleen kerran mielilauseeni: politiikan paradoksi on se, että vaikka sen pitäisi olla yhteisten asioiden hoitoa, siihen hakeutuvat pääasiassa ne, jotka ajattelevat vain omaa etuaan.

 

Useimmiten onkin niin, että poliitikko ei edes ajattele sitä, mikä olisi oikein, vaan ainoastaan sitä, minkä sanominen hänen mielestään on oikein. Päästäkseen valtaan ja päättäjäksi poliitikko käyttäytyy kyllä kuin yhteiskunnan palvelija, mutta saatuaan vallan hän alkaa kohdella valitsijoitaan kuin idiootteja ja renkejään.

Hallituksestamme en halua sanoa nyt hyvää enkä pahaa. Ajatelkaa nyt kuitenkin näiden kolmen hallituspuolueen kärkinimiä. Mahtaako noista herroista löytyä joku, johon nuo väitteeni eivät sovi. Olkaa ihan kilttejä ja yrittäkää edes ajatella puolueettomasti. Kyllä minä pelkään, että enemmän tai vähemmän siellä oma lehmä ojassa makaa.

Varmaa on, että aina on vika edellisessä hallituksessa ja että seuraavalla vaalikaudella nykyinen hallitus on edellinen hallitus.