Poliittinen laatu

Viimeinen vuosikymmen elämässäni kului aikuiskoulutuksen parissa, ja tehtäviini kuului myös laatukouluttajan rooli. Ei se nyt ihan pelkkä roolikaan ollut, sillä olenhan toki suorittanut yliopistossa laadun jatkokurssin ja ennätin aloittamaan aihetta käsittelevän väitöskirjatyönkin ennen kuin yllättävä sydänleikkaus katkaisi tuon projektin ja vei motiivin jatko-opiskelulta. Ei tämä elämä aina mene ihan niin kuin vesi lautaa pitkin, mutta jälkensä se jättää.

Jäljen jättämisestä kai siinäkin oli kysymys, kun jossakin blogissani tokaisin, että olisi ”persujenkin” järjestettävä laatukoulutustilaisuus porukalle, huomattavasti vähemmällä sopan keittämiseltä ja asioiden sotkemiselta olisi vältytty.

Enemmän tuon vitsinä vielä silloin heitin, mutta kun siivotessani kirjallisuuttani ja vanhaa opetusmateriaaliani törmäsin tuon tuostakin asioihin, jotka soveltuvat poliittisiin puolueisiin kun nyrkki silmään ja tajusin itsekin, kuinka totta tuo kaikki oli. Monet lainalaisuudet sopivat sekä yritykseen että politiikkaan, mutta niistä käytetään hieman eri nimityksiä. Se, mitä yritystoiminnassa sanotaan muutokseksi, kutsutaan politiikassa ”takinkäännöksi”. Yleensä muutos vie yritystä eteenpäin. Saman tekee myös ”takinkääntö”, mutta muutosvastarinta kääntää asian jotenkin negatiiviseksi. Aivan kuin poliitikko ei saisi kehittyä lainkaan ja puolueen pitäisi aina jumputtaa samoja vanhoja asioita!

Ensimmäisenä lauseena tuli mieleen sanat: ”Ylimmän johdon sitoutuminen”. Toki yrityksen käyttämä termi, muitta se soveltuu erinomaisesti myös poliittisiin puolueisiin. Kun nyt kuvitellaan, että puolueen ylin johto muodostuu puheenjohtajasta ja varapuheenjohtajista, ei ole luultavaa, että puheenjohtajisto olisi edes käsitellyt asioita, joilla herra Tynkkynen tuli esiin.

Toinen ”silmille hypännyt” lause oli: ”Muutoksen välttämättömyyden ymmärtäminen”. Vähintään puolueen eduskuntaryhmän tulisi ymmärtää, että jos mennään hallitukseen, ei omia ajatuksia varmaan kaikkia eikä sellaisenaan saada läpi. Takinkääntö on siis automaattista ja pakollista, ainakin hyvin monessa asiassa.

”Yksilöiden ja ryhmien koulutus” onkin se seuraava lause, joka pilkistää sieltä nurkan takaa. Se lienee se asia, joka sai minut heittämään huulen laatukoulutuksen tarpeellisuudesta. Kun muutoksen välttämättömyyttä aletaan ymmärtää, on sitä myös helppo kannattaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaikkien puolueiden tulisi pyrkiä hallitusvastuuseen, mutta pääpaino tulisi olla juuri ”vastuulla”. Hallitus on paikka, jossa yleensä voidaan asioihin vaikuttaa, ja olipa ministeri mistä puolueesta tahansa, on hänen varauduttava ”takinkääntöön”, sillä jos kaikki puolueet olisivat kaikista asioista yhtä mieltä, ei monia puolueita tarvittaisikaan.

Monisteistani löytyi vielä yksi lause, jonka haluan tuoda esille: ”Tehokas johtaja lisää yhteisönsä ymmärrystä, sillä johtajan oma ymmärrys asiasta ei riitä.” Jos tuo ymmärrys kenttäväeltä puuttuu, on siitä seurauksena yleensä vastarinta ja kalabaliikki. Näinhän on käynyt juuri perussuomalaisille. 

En usko, että muissakaan puolueissa juuri laatukoulutusta on ollut, mutta jotenkin oma sanoma on saatu puolueen sisällä paremmin ymmärretyksi ja sekasorrolta on vältytty. Ei kai aina ihan puhtaasti niissäkään, mutta pyykki on pesty puolueen sisällä. Luultavaa myös on, että ”persujen” poppoo on jonkin verran heterogeenisempaa kuin esimerkiksi ”kepulla”.

Niin että silleen se menee. Laatukoulutukseen jokainen puolue! Minä tuskin enää olen käytettävissä, mutta voin nimetä monia päteviä kouluttajia.