sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Tasa-arvo - jostain syvältä


Kun ihminen kypsyy johonkin, niin sitä vain kypsyy ja koko sana alkaa ällöttää. Minun kohdallani sana tasa-arvo alkaa tuntua tältä.  Me synnymme tälle planeetalle aivan yhtä arvokkaina, täysin riippumatta sukupuolesta, kansallisuudesta, ihon väristä tai uskonnosta.  Nämä ovat asioita, jotka saamme lahjaksi täysin riippumatta halustamme. Tämän pitäisi olla kaikille sanomattakin selvää. 

Tasa-arvoisina me sen sijaan emme synny.  Se nyt vaan on niin, että toiset saavat hieman paremmat eväät jo syntymälahjana. Sekin on asia jolle me emme voi mitään.

 
Tasa-arvon nimissä tehdään jopa lainsäädäntöä, joka saattaa meidät entistä epätasa-arvoisempaan asemaan.  Enää ei riitä se. että olet pätevä johonkin tehtävään - pätevämpi kuin kaikki muut - mutta oletkin väärää sukupuolta. Kaikki lait tai asetukset, joissa määrätään tietyt sukupuolikiintiöt, lisäävät epätasa-arvoa. Ei voi olla oikein, että sukupuoli ohittaa pätevyyden.

Sain herätyksen tähän kirjoitukseen siitä, kun oikeus vapautti vankilasta henkilön, joka oli ilman pätevää syytä kieltäytynyt asepalveluksesta. En ota kantaa päätöksen oikeudellisuuteen, mutta varmaan se oli tasa-arvon nimissä perusteltu. Meillä on maassa ihmisjoukko, joka pelkän uskonnollisen vakaumuksen vuoksi saa väistää kansalaisvelvollisuutensa, ilman mitään seurauksia. Muut vakaumukset eivät sitten kelpaa, vaan ei muuta kuin kiven sisään tai panta jalkaan.   Eihän tämä ihan tasa-arvoista ole.  Jotenkin olin haistavani a-studion ohjelmasta, että ainakin oikeusministeri oli sitä mieltä, että tässä tapauksessa päätös saattoi olla lain mukainen, mutta mikään kertakaikkinen ratkaisu se ei voi olla.  Ehkäpä sittenkin olisi oikein, että myös tuo Jehovan-todistajien erivapaus purettaisiin ja asevelvollisuus lankeaisi koko ikäluokalle kuin manulle illallinen.  Kutsunnoissa sitten katsottaisiin kuka mihinkin kelpaa, vai käykö niin, että ei kelpaa mihinkään.  Sellaisiakin alkaa vuosi vuoden jälkeen olevan entistä enemmän.

”Tasa-arvoinen avioliittolaki” on sitten toinen termi, joka saa pääni kipeäksi. Minun mielestä meillä on aina ollut tasa-arvoinen avioliittolaki. Se on koskenut aina kaikkia kansalaisiamme hyvin tasa-arvoisesti, ja ne joille tämä ei kelpaa, ovat saaneet rekisteröidä parisuhteen. Mistään laista ei tule tasa-arvoista sillä, että jollekin vähemmistöryhmälle annetaan erivapauksia.  Kaikkien lakien pitää koskettaa kaikkia ihmisiä yhtälaisesti.  Olipa kyseessä avioliitto, asevelvollisuus tai jonkin luottamuselimen jäsenyys.

Pitäisiköhän meidän mennä tässä lain kiertämisessä niin pitkälle, että alkoholivammaisille myönnettäisiin lupa ajaa autoa kännissä, koska he eivät voi sille mitään, että ovat alkoholisteja ja tarvitsevat päivittäisen annoksensa jopa joskus aivan yllättäen.

Tasa-arvo on sitä, että kaikilla Suomen rajojen sisäpuolella kotipaikkaansa pitävillä on velvollisuus noudattaa tämän maan lakeja, ilman erivapauksia tai erillislakeja.  Älkää nyt h….. n tunarit sotkeko selvää asiaa.


Minullekin kielen ja kynän kurissa pitäminen on joskus vaikeaa, mutta jos minut näistä teksteistäni joskus tuomittaan, niin siitä vaan.  Kyllä laki kunnianloukkauksesta, tai muusta herjasta koskee myös minua, ellei sitten käy niin, että minut todetaan syyntakeettomaksi. Tuskinpa kuitenkaan… saavathan poliitikotkin puhua ihan mitä sattuu, vai onko niiläkin joku erivapaus.
  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti