Lämpöenergiaa maitojauhepurkissa

Olen saanut moitteita siitä, että olen muka haukkunut tuulienergiaa. No sehän ei ole totta, sillä olen pitänyt tuulta täysin käyttökelpoisena energiana siihen. mihin se soveltuu. Esimerkiksi juuri purjehdukseen.  Sen tosiasian olen myöskin todennut, että sähköntuotantoon se ei sovi arvaamattomuutensa, huonon hyötysuhteensa ja olemattomien varastointimahdollisuuksiensa vuoksi.

Helsingin yliopiston julkaisema Yliopisto-lehti raottaa nyt tähän aivan uusia näkökulmia. Tokihan jo aikaisemminkin on keskusteltu, jopa jossakin käytettykin energian varastoinnissa suolaa.  Viimeaikaiset tutkimukset ovat avanneet aivan uusia näköaloja lämmön varastointiin. HeatStock-lämpövaraston päämateriaali on sokerialkoholi. Ehkä ksylitolista ei siihen ole, mutta tässä materiaaliperheessä vaihtoehtoja kyllä riittää.  On jokseenkin varmaa, että näillä eväillä kyllä lämmön varastointi onnistuu. Lämmön muuttaminen sähköksi onkin sitten jo pikku juttu, sillä tätä tekniikkaa on käytetty jo vuosikymmeniä.  Olen jo sen verran ikämies, että en enää koeta tiedemiestä näytellä, mutta jotain ehkä vielä tekniikasta ja tuotantotaloudestakin ymmärrän, että tiedän mistä puhtaan.  Samaan hengenvetoon on todettava, että kyseiset lämpövarastot toistaiseksi tulevat niin kalliiksi, että se tuskin ratkaisee tuulivoiman ongelmia.  Ehkä joskus, mutta tuskin meidän elinaikanamme. Tuulivoima on edelleen vain purjehdukseen soveltuvaa.

Kokemuksiahan noista tuulimyllyistä on ympäri maaillman. En tiedä konstia, miten paikalliset tuulivoimayhtiöt ovat onnistuneet pimittämään nuo tutkimusraportit eri puolilta maailmaa, mutta missään ei oikein olla tyytyväisiä tuohon isoon puhallukseen. Suomessakin tuo nimitys viittaa kovasti siihen, että kansalaisten rahoja puhalletaan ahneiden askartelijoiden taskuun.

Olen varmaan kertonut, että opiskeluputkeni alkuaikoina kuulun pieneen ryhmään, joka askarteli kaikenlaisten tulevaisuuden tekniikoiden parissa. Tapetilla olivat mm. vaijerihissi kuuhun, tuulivoima ja savukaasujen poistolaitos korkeiden tehtaan piippujen päähän.  Hissillä ei kuuhun vieläkään pääse, mutta tuulivoiman kimpussa askarrellaan yhä vielä.  Ongelmat tosin ovat samat kuin meillä 50 vuotta sitten. Peniä tasavirtalaitoksia voidaan kyllä rakentaa, koska rajallinen määrä akkuja kelpaa tällöin sähkövarastoksi, mutta valtakunnallisesti kyseessä toistaiseksi on utopia. Teoriassa se on kyllä mahdollista, mutta toteutuessaan moninkertaistaisi sähkön hinnan.

Näistä nuoruusvuosien askareista pysyvänä muistona lienee Oulu Oy:n piipun nokassa oleva savukaasusuodatin, joka kuulemani mukaan muistuttaa suuresti sitä laitosta, jonka teorian rakensin jo vuosikymmen ennen kun sellainen ilmestyi mainitun teollisuuslaitoksen piippuun.  En tiedä kuka sen on suunnitellut ja toteuttanut, mutta pikkusen ylpeä saan kai olla, vaikka en ihan onnistunutkaan ideaani teollisuudelle myymään.

Kai se niin oli, että minulta silloin puuttui samanlainen usko, joka näyttää olevan tuulivoimamiehillä. Vaaroista välittämättä he puskevat eteenpäin tuulivoimaloitaan, vaikuttipa ideat kuinka mielettömiltä tahansa. En usko, että hekään pitävät laitoksiaan taloudellisesti kannattavina, tietävät myös terveysriskit, mutta niin kauan kuin kansa maksaa heidän kokeilunsa, he jatkavat.

Lahjonta ja pelottelu on jo aikojen alussa havaittu tehokkaaksi tavaksi päästä päämäärään.

Niin, se maitojauhepurkki.  Olisiko se sitten joku tulevaisuuden akku, jos kerran sokerialkoholi toimii lämmönvarastointiin, niin on oletettavaa. että ennemmin tai myöhemmin maitojauheessa voidaan varastoida sähkö.