Lannanhajuinen politiikka

Kun ihminen ei ole mukana politiikassa, ei useinkaan ole edes tietoinen siitä likaisesta pelistä ja ”lehmänkaupoista”, joita varsinaiset ammattipoliitikot harrastavat.  Kunnallisia virkoja, luottamustehtäviä ja jopa ihan tavallisia työpaikkoja jaetaan poliittisten puolueiden jäsenkirjojen mukaan, ilman minkäänlaista pätevyysvaatimusta. Esimerkiksi tavallisen kuntalaisen edut eivät paina vaakakupissa karvan vertaa, ellei näin menetellen uskota saatavan äänestäjiä. Tosiasiassahan ihmisen ei tarvitse ymmärtää asioita, riittää että hänet on saatu uskomaan.

Mutta tämänhän te jo tiesittekin.

Eräs suomalaisten poliitikkojen riemulaulu kuuluu: ”Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa.”  No saahan tuohonkin lauluun uskoa kuka uskoo, mutta sen verran usein olen törmännyt poliittisiin virkanimityksiin, lehmänkauppoihin ja jopa suoranaiseen lahjontaan, että olen huomaavinani pientä epävireisyyttä noissa sävelissä. Sanoisin mieluiten, että Suomi on eräs maailman hienoimmin korruptoituneista maista.  On totta, että poliiseille ja muille viranomaisille ei ihan suoranaista rahaa kovin paljon tyrkytetä, mutta erilaiset hyväveliverkostot ovat varsin tehokkaita.

Joskus 60 – 70-luvulla entisellä opiskelupaikkakunnallani oli julkinen salaisuus, että kunnallisiin laitoksiin ei edes siivoojaa valittu ilman tietyn puolueen jäsenkirjaa. Valmistuttuani hain kunnallista asuntoa, ja niin vain minulta tiedusteltiin hienovaraisesti poliittista kantaa. En tiedä vaikuttiko vastaukseni mitenkään asiaan, mutta edelleenkään en ole saanut minkäänlaista vastausta hakemukseeni, vaikka siitä on jo 40 vuotta.  Kiitos vaan, en enää tarvitse sitä asuntoa. Edellisellä kotipaikkakunnallani haimme pankista pientä lainaa tilapäiseen tarpeeseen, jayllättäen minulta kysyttiin, onko minulla ”poliittista vaikutusvaltaa”. Vastasin äänestäväni säännöllisesti, mutta tuskinpa minulla muuta valtaa oli.   Ihmettelen vieläkin, miksi sitä kysyttiin.  Kuulemma oli määräys, vastasi pankkivirkailija. Ja minä onneton luulin, että luottotiedot ja vakuudet riittävät.  No rahaa saatiin... ei tästä pankista, mutta seuraavasta. No se vippi on jo maksettu, emmekä ehkä lisää tarvitse, joten jääköön sekin episodi sitten historiaan. 

Sitä suoranaista korruptiota, jota keskimääräinen kansa korruptiolla ymmärtää, harrastavat laajimmin ja julkisimmin tuulivoimayhtiöt, jotka syytävät kansalaisilta nyhtämiään verorahoja erilaisina lahjuksina kunnille, maanomistajille ja niille yhteisöille, joiden epäillään vastustavan tuulivoimaa.

Tuulivoiman lanseeraaminen on jotenkin helppoa, sillä tavalliselle ”matti meikäläiselle” se näyttäytyy hyvinkin ekologisena vaihtoehtona.  Tutkijat ja insinöörit ympäri maailman ovat kyllä toista mieltä, mutta kun nämä kunnalliset päättäjät ovat pääosin niitä ”matti meikäläisiä” ja kunnalle on luvattu vaikka mitä.

Tuo otsikkoni ”lannanhajuinen politiikka” ei välttämättä viittaa mihinkään puolueeseen, vaikka jotenkin olen haistanut, että tietyissä puolueissa ”meikäläisten” etujen ajaminen on suurempaa kuin jossakin toisessa puolueessa. Edes vihreät eivät ihan yksimielisesti seiso tuulivoiman takana, koska sielläkin on muutamia, jotka asian tuntevat. Ihmeellistä vain on, että heitä yhdistää maailman ekologisimman energiantuottotavan, ydinvoiman, vastustaminen.

Sellaistahan se on.  Joskus sokeakin kana löytää jyvän, mutta pysyy silti sokeana kanana.