Sota ja rauha

Edellisessä blogissani kerroin sodan loppuvaiheista ja katkerista rauhan ehdoista. Olen joskus syyttänyt Suomen rauhanneuvottelijoita "munattomiksi miehiksi" ja pannut osittain heidän syykseen mittavat alueluovutukset, joita Neuvostoliitto ei siis onnistunut sotimalla saavuttamaan.

Olen sanonut, että Suomi voitti sodan.

Näinhän se menee minun päätelmien mukaan. Sotivilla osapuolilla on aina joku tavoite, jonka voittaja vain saavuttaa. Jatkosodassa Suomen tavoitteena oli säilyttää itsenäisyys, kun taas Neuvostoliiton tavoitteena oli valloittaa Suomi. Neuvostoliitto jäi aika kauaksi tavoitteestaan, mutta Suomi - joka siis voitti sodan - säilytti itsenäisyytensä.

Näin jälkeenpäin on helppo tietysti sanoa, ettei raskaisiin rauhanehtoihin olisi tarvinnut suostua, sillä tuskinpa Neuvostoliittokaan halusi jatkaa sotaa. Kun puna-armeija menetti uskonsa valloitussodan onnistumiseen, se tyytyi vain ottamaan sen, minkä sopimalla sai.

Moskovan rauhanneuvottelut. Suomen valtuuskunta: kenraali Rudolf Walden, pääministeri Antti Hackzell, kenraali Erik Heinrichs ja kenraali Oscar Enckell. SA-kuva.

Asetelma oli aivan erilainen kun talvisodan loppuvaiheessa, sillä silloinhan sekä Britannia että Ranska yllyttivät Suomea jatkamaan sotaa ja lupasivat joukkoja avuksi. Jatkosodassa Saksa oli ollut Suomen apuna, josta seurauksena oli, että länsiliittoutuneet katsoivat, että nämä talvisodan sankarit olivatkin Hitlerin kätyreitä. Kun Neuvostoliitto pakotti Suomen kääntymään myös Saksaa vastaan, joutui Suomi yksin käymään rauhanneuvotteluja ilman voimakasta taustatukea. Jopa sotia kokematon Ruotsikin painosti Suomea suostumaan rauhaan ankarista rauhanehdoista huolimatta. Näin jälkikäteen ajatellen Ruotsin ainoa motiivi oli mahdollisen sodan valuminen Suomesta Ruotsiin.

Suomi menetti jatkosodassa lähes 100.000 henkeä siviiliuhrien ja sekä kaatuneiden sotilaiden muodossa, mutta pystyi kuitenkin pysäyttämään Neuvostoliiton suurhyökkäyksen. Sotia kokematon Ruotsi ei yksinkertaisesti uskonut pystyvänsä samaan, vaan oli oletettavissa, että jos Suomi murtuu, on vain ajan kysymys, milloin Neuvostoliiton raja siirtyy sinne, missä nyt on Norjan ja Ruotsin raja. Edes se ei olisi ollut varmaa, sillä vapaa valtameri olisi ollut erittäin houkutteleva kohde.

Päätelmäni Ruotsin ja myös mahdollisesta Norjan valtauksesta ei kuitenkaan perustu mihinkään tosiasiaan, vaan kyseessä ovat todella omat päätelmäni. Oletettavaa kuitenkin on, että niin Britannia, Saksa kuin Neuvostoliittokin olivat kiinnostuneita sotateollisuuden kannalta tärkeistä Ruotsin malmikentistä.

Näitähän Ruotsi osasi erinomaisesti hyödyntää myydessään materiaalia kaikille sodan osapuolille ja siten onnistui pysymään jälleen kerran sotien ulkopuolella.

Täytyy nyt sitten tämän verran ymmärrystä osittaa "munattomille miehille", että vaikka sodan jatkumisen riski oli todella pieni, niin ehkä sitä ei sittenkään kannattanut ottaa.