Niin muuttuu maailma, Eskoseni

Totta kai voidaan sanoa, että vanhat kalkkikset puhuvat ihannoiden vanhoista hyvistä ajoista, jolloin kaikki oli toisin ja koulumatkatkin kuljettiin jalkaisin, suksilla tai polkupyörillä. Opiskelijat joutuivat rahoittamaan opiskelunsa opintolainalla ja opettajat saivat pitää kouluissa kuria ja järjestystä.

Kyllä minusta ainakin tuntuu, että kaikki oli silloin paremmin. Ehkä se vain tuntuu siltä, koska kaikki auttoivat toisiaan ja talkoissa riitti ihmisiä. Kyllä tästä summana oli myös se, että ihmiset olivat vähempään tyytyväisiä ja keskimäärin onnellisempia kuin nyt.

Varsin tehokkaasti tämä nykypolvi on sitten koettanut mitätöidä tuon ajan tuhahtamalla, että "se on noiden vanhojen horiskojen puhetta." Näinhän se varmasti on, sillä tämä pääosin 70 – 80-luvulla syntynyt sukupolvi ei voi niistä ajoista mitään puhua, koska se ei koskaan ole eläyt näitä "vanhoja hyviä aikoja." Kyllä se jää meidän vanhempien ihmisten velvollisuudeksi kertoa, miten maailma makasi menneinä aikoina ja että ei se ole leikkaus opetuksesta, jos opintotukia leikataan. Minun mielestäni hyvin riittäisi, että valtio takaisi opintolainan, jonka opiskelija aikanaan sitten maksaisi takaisin.

Opintolainalla ja opintotuella ei ole mitään tekemistä opetuksen kanssa, ellei opetuksena pidetä sitten vastuuntuntoon kasvattamista. Sadat opiskelijat jättävät vuosittain opintonsa kesken, koska heidän ei ole tarvinnut sijoittaa siihen mitään.

Aina on niitä, jotka sanovat, että ei pelkkä opintotuki riitä opintojen rahoittamiseen ja että ei sillä pysty elämään. 

Taulukko. Neljä maaryhmää opintojen rahoituksen mukaan. Mukana ne maat, joista tiedot saatavilla.

	Ei lukukausimaksuja tai pienet maksut	Lukukausimaksut
Ei opintotukea tai tuki vähäistä	Itävalta, Belgia, Ranska, Irlanti, Italia, Portugali, Espanja	Japani, Korea
Opintotuki	Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti, Tšekki, Turkki	Australia, Kanada, Alankomaat, Uusi-Seelanti, Yhdysvallat, Britannia

Lähde: Education at a Glance 2009. OECD.

No joo... kuka pystyy, kuka ei. Opintojeni loppupätkät sain minäkin nauttia tuota maagisen rahalähteen mannaa ja tulin sillä varsin hyvin toimeen. Tunsin myös muutamia opiskelutovereitani, joille se myöskin riitti. Yleensä tuo raha riitti kaikkeen tarpeelliseen, mutta ei riittänyt enää siihen reippaaseen opiskelijaelämään, jota monet "ikiteekkarit" viettivät.

Näin muuttuu maailma, Eskoseni, mutta ei aina kuitenkaan parempaan suuntaan.

Kun tässä nyt kuitenkin joku kaataa taas laskiämpärinsä luettuaan tämän blogin, niin samapa se, vaikka heitän lisää vettä kiukaalle.

Suomen talous paranisi kertaheitolla, jos heitettäisiin haaveet massiivisista sotakaluston hankinnoista, lopetettaisiin välittömästi tuulivoimatuki ja kiellettäisiin noiden tappiollisten häkkyröiden tuominen ja pystyttäminen tähän maahan. Sitten kun vielä opintotuki lopetettaisiin kokonaan, niin olisi ihan se ja sama, mitä työmarkkinajärjestöt vatuloisivat jonkin yhteiskuntasopimuksen raunioilla.

Ja sitten nykyihmisten käytökseen.

Olen erään suuren kansainvälisen yhteisön jäsen. Tässä jossakin viikonvaihteessa sain olla taas tämän yhteisön kokouksessa. Katselin ympärilläni olevia tovereita ja mietin, olenko yli- vai alipukeutunut. Olin saman yhteisön kokouksessa ensi kertaa 1976, ja muutos, joka kuluneessa 40 vuodessa on tapahtunut, oli silmiin pistävä. 70-luvulla pukeuduttiin siististi pukuun tai ainakin pikkutakkiin ja ihmiset kättelivät toisiaan.

Nyt porukka oli kuin auton alle jääneitä ja juuri ja juuri tervehtivät, eivätkä ihan aina sitäkään.

Olen usein arvostellut meidän kansalaisten kielenkäyttöä... ja arvostelen taas. Kun kyseessä oli kokous, jossa olisi luullut ihmisten käyttävän asiallisia puheenvuoroja jonkin asian puolesta tai vastaan, niin minulla ainakin tuli pää kipeäksi, kun jouduin kuuntelemaan kaiken maailman sadatuksia ja vihjauksia joidhnkin ihmisten sukupuolielimiin tai istumalihaksiin juuri silloin, kun lauseessa yleensä käytetään pilkkua.

Ehkäpä se johtuu juuri olemattomasta opintotuesta, kun en oppinut tietämään, että puhutussa sanassa pilkut ja pisteet korvataan juuri noilla sanoilla.

Niin... sellaista oli elämä silloin, kun Kekkonen oli presidentti ja hallitusten piti tehdä vain hyviä päätöksiä, tai muuten presidentti hajotti sen.

Miettikää nyt ihan rauhassa, mistä jälkipolville on syntynyt sellainen käsitys, että hyvään kielitaitoon kuuluu muutama alatyylin sana ja hyvää pukeutumista ilmentävät likaiset ja risat farmarihousut.

Pukeutukoon ihmiset vapaa-aikanaan ihan miten tahtovat, tai olkoot kokonaan pukeutumatta, mutta virallisissa tilaisuuksissa ja juhlissa oli jonkinlainen toisten ihmisten kunnioittamin paikallaan. Kunnioitusta voidaan ilmentää puheilla ja pukeutumisella. Samalla siinä voidaan osoittaa kunnioitusta myös tilaisuudelle.

Ehkäpä minun ei tarvitse enää nähdä sitä aikaa, kun tasavaltamme itsenäisyyspäivän juhliin mennään suoraan navetasta lainkaan vaatteita vaihtamatta, mutta siihen suuntaan ollaan menossa.

Onhan tässä uudessa käytännössä se hyvä puoli, että ravintoloissa ei portsareiden enää tarvitse pitää kravattivarastoa ja jakaa solmioita ihmisille, jotka eivät muistaneet vaihtaa vaatteita.