Vaikeaa matematiikkaa

MOT yritti selvittää, mitä tarkoittaa termi "kestävyysvaje". Selvisi kelle selvisi, mutta kun kaksi professoria oli sitä selvittämässä, niin melkoista vatulointiahan se oli. Kaava, jolla herrat professorit sen laskivat, oli tietysti aivan oikea, mutta tuskin tarkoitettu "Matti meikäläisen" ymmärrettäväksi. Se on kuitenkin kansainvälisesti käytetty laskutapa, jolla yritetään saada joku numeroarvo, jota sitten voidaan käyttää vertailtaessa eri maita ja kansoja keskenään.

Tuohon kaavaan joudutaan kuitenkin sijoittamaan niin paljon arvausta ja odotusarvoja, että sen tosiasiallinen merkitys vähenee, eikä se oikein anna minkäänlaista kuvaa tämän valtion tilasta.

Samanlaisia ja yhtä varmoja tulevaisuuden odotuksia tuovat Jehovan todistajat tullessaan.

 

Sen verran on vielä hämäriä muistoja minullakin matematiikan luennoilta, että ymmärsin tuon kaavan, mutta aika vaikea oli ymmärtää sitä. että eri laskijoiden arviot poikkesivat niin räikeästi toisistaan. Nuo kasi herraa tosi osuivat arvioissaan aika lähelle toisiaan, mutta kun Suomessa meitä laskijoita piisaa, niin ihmetellä täytyy, sillä tuo tavoiteltu luku saattaa heitellä arvosta kaksi peräti arvoon seitsemän.

Tietenkään nuo luvut eivät kerro tavalliselle tossunkuluttajalle juurikaan mitään, eikä se ole edes niiden tarkoitus. Niistä voidaan vain todeta, että suomalaisten yleiskansallinen tapa olla asioista eri mieltä on nyt muutettu matemaattisen kaavan muotoon.

Tosiasiassa kyse on siitä, miten Suomen oletetaan tulevaisuudessa pärjäävän, kun työnteko ja työikäiset ihmiset vähenevät ja elätettävien määrä kasvaa. En ole ihan varma, pitääkö nuo kaikki arvaukset nimenomaan sijoittaa tuohon matemaattiseen kaavaan, sillä oletettavaa on, että samaan tulokseen voidaan päästä ihan tavallisella maalaisjärjellä suoritettavalla arvauksella.

"Jotain pitäis tehdä" tai huonosti käy.

Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että jos työikäisen väestön määrä suhteutettuna meidän eläköityneiden määrään ei lisäänny, on meitä vanhempia ruvettava jotenkin vähentämään. Huhut vanhuspalveluiden tason laskusta ympäri maata kertookin, että tähän suuntaan on jo hyvää vauhtia menty. Tässä suhteessa on Turku taas osoittautunut edelläkävijäksi, ja on todella inhottavaa, että poliisi on puuttunut tähän kansantalouden kannalta merkittävään hankkeeseen.

Kaikki - siis professorit ja muut tulevaisuuden ennustajat - ovat yhtä mieltä siitä, että vaikka synnyttämisestä tehtäisiin kansalaisvelvollisuus, ei tästä pikaista apua tälle maalle saataisi.

Kaikki asiantuntijat - siis huomaa kaikki - ovat yksimielisiä siitä, että vain nopea maahanmuutto voi meidät pelastaa. Ongilmana ovatkin suhteellisen heikko kotouttamispolitiikka, liian vähäinen mahanmuutto ja rehottava rasismi. Pitkällä tähtäyksellä meillä pitäisi vuosittaisen maahanmuuton olla samaa luokkaa kun se oli 2015.

Tämä on siis se tosiasia, jonka kaikki asiantuntijat myöntävät.

Asiantuntijat myöntävät myös sen, että ei Suomen kestävyysvajetta paranna myöskään varsin mittava maastamuutto. Tällä hetkellä suomalaisia asuu ulkomailla jo toista miljoonaa. Osittain tämä tietysti johtuu siitä, että meillä koulutetaan eri alojen ammattilaisia aivan liikaa ja saadakseen tämän suomalaisten masinoiman "koulutusta vastaavan työn" on heidän pakko hakeutua ulkomaille.

Perussuomalaiset ovat aivan oikeassa sanoessaan "rajat kiinni". Tarkoittavat vain väärää suuntaa.

Aivan oikein on, että koulutuksesta pitäisi leikata. Minun kielenkäytössäni se ei kuitenkaan tarkoita rahaa, vaan suhteettomaksi paisunutta opiskelijoiden määrää. Tämä joukko, joka nyt maleksii oppilaitosten käytävillä, olisi ihan käyttökelpoinen työreservi, jos kotona olisi joskus opetettu työnteko.

Tähän loppuun nyt sitten erään muinaisen kollegani filosofia, josta hän kertoi toimiessaan työnohjaajana vielä eläkepäivinäänkin:

"Kun sain oppivelvollisuuskoulun päättymään, katselin todistustani ja totesin, ei tällä todistuksella mihinkään jatko-opintoihin pääse, täytyy varmaan ruveta yrittäjäksi."

Miehestä tuli yrittäjä, ja elämänsä aikana hän on menestynyt hyvin ja on työllistänyt satoja ihmisiä.

Jotenkin minulla on sellainen "istumalihastuntuma", että näin on syntynyt paljon enemmän yrityksiä kuin näissä nykyisissä startupeissa koskaan tulee syntymäänkään.

Kun katselen nykyisen kotikaupunkini yrityskarttaa, saa tämä käsitys vahvistuksensa.

Kyllä se niin taitaa olla, että mitä enemmän ihminen saa koulusta, sitä selvemmin hän näkee yrittämisen riskit ja sitä enemmän myös yrittäminen pelottaa.

Suhteellisesti suurin osa uusita yrityksistä onkin ulkomaalaisten perustamia.

He eivät sano olevansa ahkeria, he vain ovat sitä.