lauantai 2. huhtikuuta 2016

Me Karjalan pakolaiset... kerran vielä

Olen vuosikausia koettanut kertoa kantasuomalaisille, että Karjalasta tuli sotien jälkeen tänne nykyiseen Suomeen hyvin monenlaisia ihmisiä. Osa oli evakuoitu jo hyvissä ajoin ennen sotia, osa evakuoitiin vaaran uhatessa ja osa vasta huonojen rauhanehtojen jälkeisten alueluovutusten aikoihin. Kaikkiin näihin sopii yleisnimenä evakko. Karjalasta lähtö ei ollut pakollista - niin uskottiin - ja pieni osa ihmisistä päättikin jäädä kotiinsa. Tämä porukka oli kuitenkin varsin pieni uppiniskaisten joukko, jonka kaltaisia on tavattu mm. vesivoiman tarvitsemien altaiden rakentamisen yhteydessä vielä viimevuosikymmeninäkin. Näitä uppiniskaisia, joita piti kantaa allasalueilta, on varmasti yhä edelleenkin. Näitä oli siis Karjalassakin, vaikka tosi pieni oli se joukko, joka sinne lopullisesti jäi. Kun tosi paikka tuli ja Neuvostoliiton joukot alkoivat vyöryä päälle, lähti suurin osa tuostakin joukosta pyrkimään kohti länttä. Osan tavoittivat pommit matkalla, ja osa uupui muutoin, mutta osa pääsi turvallisimmille vesille. Juuri nämä ihmiset ovat pakolaisia, eikä heihin oikein sujuvasti istu sana evakko. 

  
Lisää pakolaisia syntyi suurten sodan jälkeen vaiettujen siviiliväestöön kohdistuneiden pommitusten seurauksena. Itsekin olen saanut vierailla Simolan asemalla, jossa pommituksen alta pakeni iso joukko ihmisiä ja kymmeniä myös kuoli. Toinen, ehkä vieläkin pahempi paikka oli Elisenvaaran asema, jossa sekä kuolleitten että pakolaisten joukko oli vieläkin suurempi. Samoihin aikoihin, kesäkuussa 1944, tapahtui myös Viipurin murtuminen, ja hyvin monet Viipurin asukkaista joutuivat lähtemään niine hyvineen minkäänlaisiin evakuointitoimenpiteisiin osallistumatta. Kun tähän joukkoon lisätään vielä yksittäistapaukset pitkin pitkää itärajaa ja laajaa Karjalaa, on meillä arvion mukaan koossa helpostikin samansuuruinen joukko. kun on se porukka, joka nyt on ulkomailta tulossa Suomeen.

Karjalasta tuli Kanta-Suomeen lähes puoli miljoonaa ihmistä, joista virallisesti evakuoituja oli noin 420.000. Loput olivat tavalla tai toisella omia reittejään tänne päätyneitä. Näitä minä nimitän pakolaisiksi.

Voi olla, että suomettumisen seurauksena sodan jälkeen syntyneet ihmiset todella uskoivat, että me ”maailman parhaat” suomalaiset onnistuimme evakuoinnissa niin hyvin, että pakolaisia ei ollut lainkaan. En kuitenkaan ymmärrä, että varsin vaikutusvaltaisessa asemassa olevat Karjalanliiton puheenjohtaja Marjo Matikainen ja varapuheenjohtaja Risto Kuisma ovat laulaneet samaa laulua. Voi olla, että totuus on onnistuttu peittämään myös heiltä, tai sitten he, syystä tai toisesta, ovat juuri niitä ”trolleja”, joiden tehtävänä on hämätä Suomen kansaa.

Vähän kerrassaan on kuitenkin alkanut ilmestyä näkemyksiäni myötäileviä kirjoituksia, joten on toivoa, että vielä joskus voidaan asioista puhua niiden oikeilla nimillä. Olisi suotavaa, että se suuri toimittajajoukko, joka julistaa, että Karjalasta ei tullut pakolaisia, vaivautuisi ottamaan asioista selvää ja kertoisi asiat niiden oikeilla nimillä.

Ihmettelen minä sitäkin, että mitä hävettävää on sanassa ”pakolainen”. Ainakin minä kannan tätä titteliä jopa hieman ylpeänäkin. Toki osaa näistä evakoistakin voidaan nimittää pakolaisiksi, vaikka heidän pakomatkansa oli jotenkin järjestäytyneempi kuin näiden nykyisten tulijoiden. Merkitystä ei olekaan sillä, miten on tultu, vaan että ylipäätään on tultu.

Jos kuulostaa paremmalta, että ei puhuta pakolaistulvasta, vaan puhutaan siirtolaistulvasta, niin tehtäköön sitten niin. Kaikessa tapauksissa tilanne on aivan sama ja ongelmat samantapaiset. Asunto, lämpimiä vaatteita ja ruokaa tarvitaan nyt ja tarvittiin silloin. Ehkä joistakin ihmistulvista voidaan kuitenkin puhua vasta sitten, kun porukkaa tulee hieman enemmän kuin jonkun jalkapallopelin katsojia, joita niitäkin voi suuressa maailmassa olla helposti 100.000, joten vedettäköön raja sitten tuohon.

Jos nämä uudet tulijat käyttäytyvät samalla tavoin kun aikanaan Karjalan pakolaiset, niin pian meillä on todella korkea elintaso ja nippu wärtsilöitä ja ensogutzeitteja, jotka työllistävät myös kantasuomalaisia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti