keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Tieto on voimaa


Sanotaan tiedon tuovan valtaa, ja toki se joissakin asioissa on juuri noin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Suomen poliittinen järjestelmä on jotenkin onnistunut syrjäyttämään ammattimiehet. Luultavasti siksi, että tämä ihmisryhmä pystyy harvoin karsinoitumaan jonkun tietyn puolueen ohjausnuoraan. Monet tosiasiat eivät nimittäin muutu miksikään, katsoipa niitä minkä värisillä laseilla tahansa. Niin se vaan on, että Galilein poliittinen kanta taisi jäädä pysyvästi epäselväksi. Olipahan vain sanonut jotain sellaista, joka oli kaikkien uskonnollisten ja poliittisien ryhmittymien opin vastaista: ”Se pyörii sittenkin.” 

 Cristiano Banti'n maalaus vuodelta 1857

Galileita ei uskottu, koska raamatussa sanottiin (Psalmi104:5): ”Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, horjumatta se pysyy ajasta aikaan.” Galilein opetukset olivat siis raamatun vastaisia. Samalla ne olivat tietysti myös sen ajan suurimman ”polittisen liikkeen”, katolisen kirkon vastaisia. 


 Galilei Uskonopin kongregaation edessä. Joseph-Nicolas Robert-Fleury'n maalaus 1800-luvulta.

Katolinen kirkko oli kautta maailman suunnilleen samassa asemassa kuin ”kepu” nykyisin täällä Kalajoella. Kansa oli tietämätöntä ja uskoi suunnilleen kaiken mitä kirkko julisti.

Varmasti oli kansalle pettymys, että Galilei tavallaan todisti raamatun olevan väärässä.

Minun oletetaan olevan harras uskovainen, koska olen ortodoksi. Kyllä minä uskovainen olenkin, sillä uskon, että on olemassa joku korkeampi voima, joka pyörittää tätä järjestelmää. Maailmankaikkeus on mielestäni niin hieno matemaattinen järjestelmä, että se ei ole voinut syntyä sattumalta.

Uskon siis ehdottomasti Jumalan olemassaoloon, mutta epäilen raamattua Jumalan sanana. Se on hyvä kirja, mutta pitää sisällään paljon edellä esitetyn kaltaisia epätotuuksia, jotka eivät kuitenkaan vähennä sen arvoa moraalin rakentajana.

Pettynyt minäkin olin, kun sain lukea raamatun synnystä.

Se perustuu muistioihin, jotka olivat koottu vuosien 50 – 300 aikana, ja yleinen Karthagon kirkollinen kokous kanonisoi ne vuonna 397. Samalla hyväksyttiin ne kirjoitukset, jotka raamattuun laitetaan. Tämän jälkeen raamattu käännettiin kielestä toiseen ainakin 6 – 8 kertaa, ennen kuin se saavutti suomen kielen. Jokainen kielenkääntäjä tietää, ettei teksti enää ole sama kuin alkuperäiskielessä. Kyllä minä kovasti ihmettelen, jos joku ukkolauma voi päättää, mikä on Jumalan sanaa ja mikä taas ei.

Politiikka ja uskonto ovat siinä mielessä sukua keskenään, että kummassakin tapauksessa uskotaan omaan doktriiniin kuin vuoreen. Tämä on mahdollista vain silloin, kun pidetään politiikkaa Jumalaakin korkeampana auktoriteettina eikä mitään oman puolueen agitaattorin sanomaa epäillä. Matemaattinen tosiasia kuitenkin on, että puolet puheesta on pelkkää puppua. Tämän mahdollistaa vain yleinen tietämättömyys. Me paheksumme ihmisiä, jotka eivät käy äänestämässä. Se saattaa kuitenkin olla ihan viisas ratkaisu silloin, jos ei tiedä miten joku mekanismi toimii. Eipähän tule ainakaan tehtyä oman edun vastaista äänestyspäätöstä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti