Eurovaalit

Kyllä minä hyvin muistan, kun Suomessa vaikutti joku joogalentäjien puolue. Sellainenhan se on tämä yhdistysten luvattu maa.

Kaikilla on oikeus olla ihan mitä mieltä tahansa, vaikka aina ei järki riittäisikään. Olen aina sanonut, että ei niin hullua ideaa olekaan, ettei sitä joku kannattaisi. Euroopan unioni on olemassa, eikä me sille mitään voida toistaiseksi. Luultavasti sille käy samalla tavoin kun Neuvostoliitolle: se hajoaa omaan mahdottomuuteensa.

Ei tarvitse olla Noora Karma, että voi suurella varmuudella veikata tämän järjestelmän hajoamisen, sillä aivan liian moni jo nyt vastustaa tätä liittovaltiokehitystä, jota kohti nykyiset vallanpitäjät ovat unionia viemässä. Selkeä tavoite on Euroopan yhdysvallat, jonka puolustusvoimat muodostaa Nato. Onko siitä sitten mitään hyötyä Suomelle? Ehkä on, ehkä ei. En nyt heti näe muuta hyötyä kuin vapaapäivien vähenemisen, kun itsenäisyyspäivää ei enää tarvitse juhlia. Tämä on sentään ihan tavallinen blogi, joten en rupea haittoja luettelemaan. Niistä tulisi aivan liian pitkä lista.

Totta puhuen Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen ovat tehneet nyt kaikkensa, mitä he Suomen puolesta voivat tehdä. Ovat nimittäin päättäneet luopua ministerin paikoistaan nyt, kun on vielä mahdollista, että Suomikin toipuu. Kiitos Jutta ja Jyrki, se oli tosi isänmaallinen teko.

Mutta Euroopan unionin vaaleistahan minun piti puhua. Kyllä ne juuri nyt ovat tosi tärkeät meille suomalaisille, vaikka kenties ajattelemme, ettei koko järjestö meitä kiinnosta. No en minäkään sen kuoleman perään haikaile, mutta niin kauan kuin se elää, on meidän koetettava pitää se mahdollisimman siedettävänä. Toki sitä siedettävyyttä voidaan edesauttaa myös kansallisilla päätöksillä, mutta mennäänpä nyt akuksi sinne unionin sisälle.

Mitään puoluetta en nyt erikseen ala mainostaa, kun sanon, että eurokriittisille voimille on koetettava antaa nyt mahdollisimman paljon paikkoja. Jos kaikki Suomen 13 edustajaa keskittyvät ajamaan asioita, jotka jäävät kansallisten parlamenttien päätettäväksi, voidaan lobbauksen ja ”lehmänkauppojen” avulla saada hieman nykyistä siedettävimpiä normeja sieltäkin suunnasta. Haihattelevat pikkupuolueet on nyt syytä kokonaan unohtaa, sillä vaikka niillä ei ole sen suurempia mahdollisuuksia kuin tuolla mainitulla joogalentäjien puolueella, ne voivat kuitenkin jonkin äänen viedä. Äänen, joka olisi ehkä hyvinkin tarpeellinen jollekin oikealle puolueelle. On se niin, että jos itsekin tietää, että ei tiedä mitään eikä osaa mitään, niin on aika vastuutonta lähteä vaaleihin ehdokkaaksi. Se vaan ei ole moraalisesti oikein.

Sanoin, että en suosittele mitään puoluetta erikseen. En suosittelekaan, mutta luulen, että Suomen kannalta edullisinta on äänestää nyt niitä puolueita, jotka täällä Suomessa ovat joutuneet oppositiosta käsin katselemaan, kuinka valtiotamme koetetaan saattaa vararikkoon. Ehkä mahdollisuudet uuteen nousuun voidaan aloittaa vähentämällä EU:n valtaa tekemällä aloitteita, jotka lisäävät kansallisten parlamenttien valtaa.

Eduskuntavaaleissa nämä puolueet sitten nousevat hallitusvastuuseen, joten lienee syytä jo nyt verrytellä.