Suomi nousuun

Meidän hyvä hallituksemme on keksinyt kaikenlaista, mm. rakennepoliittisen ohjelman syksyllä 2013. Hyvä idea, josta hallitukselle ihan hyvin voitaisiin antaa joku ideointipalkinto. Ideointipalkinto siksi, että lähes kaikki hallituksen toimenpiteet ovat enemmän tai vähemmän ideoita, joita ei ole saatu toimimaan käytännössä.

”Tarttis tehrä jotain”, sanoi aikoinaan presidentin virkaa hoitanut Mauno Koivisto, eikä tehnyt mitään. Oli siis aivan meidän nykyisen hallituksen linjoilla. Jotain pitäisi siis tehdä todella kiireesti, sillä Suomen talous kasvaa hitaammin kuin yhdenkään muun Euroopan maan talous. Parilla saarella menee kuulemma vielä huonommin. Toinen niistä on Kypros, ja onkohan toinen sitten tämä Kalla? Valitettavasti Suomi on ihan pian Kreikan tiellä ja vaaleihin on vielä aikaa.

Mistä me sitten aloittaisimme tämän nousun?

Kamalan suuresti ihmettelen, miksi esimerkiksi ammattiliittojen jäsenmaksu on verovähennyskelpoinen menoerä. Miksi en minä saa vähentää Kalajoen ortodoksisen rukoushuoneen jäsenmaksuja enkä lukuisia muita tarpeellisten yhdistysten jäsenmaksuja? Kyllä esimerkiksi Sydänliiton jäsenyys on minulle yhtä tarpeellinen kuin tuo kyseinen ay-järjestö terveelle duunarille. Se siis ensimmäinen karsinnan kohde.

Puoluetuki tulisi lakkauttaa kokonaan, sillä tuolla kohtuuttomalla rahamäärällä elätetään suuri joukko ihmisiä, jotka laativat sotasuunnitelmia toista suurta ihmisjoukkoa vastaan. Yle-verolla kerätään rahaa yli 420 000 000 €, jolla rahoitetaan ylen yli-suuri budjetti. Ei nyt ihan pahaa tekisi. jos hallinto muutenkin karsisi menojaan, vaikka tuskin koskaan päästään siihen. että meidän julkinen hallinto mitoitettaisiin palvelemaan Suomen kokoista kansaa. Suomen julkisen hallinnon kerrotaan riittävän hyvin kymmen tai jopa kaksikymmenmiljoonaiselle kansalle. Meitä on vain viisi miljoonaa, joten liikkumavaraa kyllä on.

Julkisyhteisöjen työntekijöiden määrä suhteessa kaikkiin työllisiin eräissä OECD-maissa vuonna 2011. Lähde: OECD. Grafiikka: Juha Rissanen / Yle uutisgrafiikka.

Jonkun mielestä nämä voivat olla pieniä summia, mutta eivät suinkaan merkityksettömiä. Nämä muutamat mainitsemani ovat vain esimerkkejä rypäleestä, joka pitää sisällään lukuisia muitakin kohteita. Toisaalta Suomen nousu ei vielä - siis vielä - vaadi niin suurta matokuuria kuin Kreikan talous. Olemmehan me ”lahjoittaneet” Kreikalle yli taloudellisen sietokykymme menevän avustuksen, joka kyllä saattaa kostautua.
 

Tosiasiassa Suomi selviää kuiville, kun järkeviä leikkauksia toteutetaan niin, että vuotuinen säästömme esim. vuosikymmenen ajan on edes yksi prosentti.

Tässä sitä sitten onkin miettimistä, mistä tuo summa revitään. Se jää jokaisen hallituksen vastuulle, mutta tällä kokoonpanolla ei tapahdu mitään. Paitsi jos korvaamaton vahinkokin lasketaan tapahtumaksi.

Ihan minun henkilökohtainen mielipiteeni on, että jos Suomeen halutaan toimintakykyinen hallitus, on siitä jätettävä pois nuo monesti mainitsemani yhden asian liikkeet. Kokoomuksen kelpuuttaisin mukaan, jos pääministeri on perussuomalainen. SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät jakaisivat vain sitä kakkua, minkä muut ovat aikaan saaneet. Voihan olla, että uusi puheenjohtaja saa taottua myös SDP:n joukoissa niin paljon järkeä, että kakkua voidaan jakaa vasta, kun kakku on leivottu. Epäilen kyllä, että ay-jäsenmaksujen vähennyskelpoisuuden poisto olisi kova pala demareiden nieltäväksi. Ainakin se toisi paljon enemmän rahaa valtion kassaan kun lapsilisien leikkaus.