Taivahan talikynttilät

Kyllä siinä varmaan meidän Herrallamme on kovasti ihmeteltävää, kun rasistit kolkuttavat taivaan portille ja pyrkivät päästä sisään. Toivottavasti Pietari ei kovin ala Raamattua kuulustelemaan, sillä sen olen huomannut, että Ison kirjan tuntemus näyttää olevan melko pahasti vääristynyt.

Seurasin vähän syrjästä, kun Pirjo chattaili facebookoissa parin rasistin kanssa, aiheesta maahanmuutto. Sotaa tuntuivat lietsovan, vaikka yrittivätkin naamioida hankkeen jotenkin uskonnon varjoon. Sattuneesta syystä tiedän kuitenkin Pirjon halun auttaa ihmisiä rotuun ja uskontoon katsomatta. Asetuin luonnostaan hänen puolelleen. En huonoa puolta valinnutkaan, sillä kun keskustelua seurasin, näyttivät herrat sotkeutuneen omiin jalkoihinsa. Ei meistä kukaan varmaan kannata rikollisia missään muodossa, mutta suurin osa ihmisistä on kai ihan kunnon ihmisiä. Muslimien usko Jumalaan on usein syvempi kuin meidän kristittyjen, joihin sattuu joskus iskemään epäilyksen siemen. Siitä huolimatta myös muslimit käyvät sotia ja tappavat joskus kristittyjä ja jopa toisiaankin. Aivan samoin menettelevät kristityt. Sotaa pakenevat ihmiset tuskin tulevat tänne sotimaan. 

Vähän ennen syntymääni oli meillä Suomessakin sota, jossa täkäläiset kristityt tappoivat tuhansia eriuskoisia tai uskomattomia. Raatteen tiellä olen itsekin käynyt katsomassa näitä muistomerkkejä varsin ristiriitaisin tuntein. Ymmärrän kyllä, että sota oli sotaa ja varmasti välttämätön aikanaan. Emmekö todella voi ajatella, että eräänlainen välttämättömyys se on ollut myös noissa maissa, joista ihmiset ovat paenneet hieman rauhallisemmille vesille. Jopa tänne Suomeenkin, jonne ei varmasti olla tultu terroritekoja tekemään. Tuskinpa nämä ihmiset muutenkaan ovat niitä riidan kylväjiä. Niitä meillä riittää ihan omasta takaa.

Vappuna olin kylässä muslimipariskunnan luona. Tosi hyviä suomalaisia tuntuivat olevan, vaikka syntyisin olivat samoilta seuduilta kun Jeesus, joka on ollut useimmille suomalaisille varsin suuri opettaja. Näin myös minulle, ja eräs herramme opeista kiteytyy lauseeseen ”rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi ja Allahia yli kaiken.” Ai, taisi tulla pätkä arabiaakin väliin (Allah = Jumala). Sen verran olen noista opeista irti saanut muutakin kuin tuon lauseen. Ikään kuin rivien välistä olen lukenut, että kohdatessaan hätää kärsivän ihmisen, ei ”laupias samarialainenkaan ” kysellyt, että mihin uskontoon kuulut. Tuskinpa Herramme itsekään olisi moiseen pikkuseikkaan huomiotaan kiinnittänyt.

Vissiin minulla on sitten hieman eri Jumala kun monella muulla, mutta minä kyllä uskon, että Hän on valmis auttamaan myös minua hädän hetkellä, vaikka aika usein olen hänen käskyjään rikkonut. Ihan surutta se ei koskaan ole tapahtunut ja katumuksissani olen jotakin koettanut tekemäni teot hyvittää. Toki uskon myös Kristuksen sovintovereen, mutta pidän sitä kuitenkin vain esimerkkinä meille heikkouskoisille. Jotenkin olen sitä mieltä, että se oma osuus on tehtävä, eikä siihen varmaankaan kuulu lähimmäisten kriminalisointi.

Minä uskon, että minun Jumalalleni riittää se, että kuokin oman osuuteni mahdollisimman hyvin, rikkomatta suuremmin hänen käskyjään.