Kirkkohistoriaa

Niin se vaan nousi Kalajoen tsasouna lopulta Särkille, vaikka kovasti jotkut sitä jaksoivat epäillä.  Ettei vaan ollut jonkinasteinen toivekin, ettei se koskaan valmistuisi. Voisihan sitä sitten kehaista, että olinpa oikeassa.

En minä tiedä, mistä joku poliittinen pyrkyri oli saanut päähänsä, että ei me ”kirkon rakentajat” koskaan olla mitään kaupunkia hyödyttävää ole saatu aikaan. Tottahan se on, ettei sitä yksi - tai kaksikaan - miestä kirkkoa ihan yksin saa aikaan, mutta kaikki onnistuu korkeimman voiman avulla, jos Hän niin tahtoo. Kalajoen hiekkasärkät kirjautui nyt historiaan, ja varovaisimmankin arvion mukaan tsasouna tuo tullessaan 2000 – 3000 turistia vuosittain. Tsasouna on paitsi matkailunähtävyys, niin se tarjoaa myös hiljentymispaikan kaikille ihmisille.

Rakennus tullaan pyhittämään pyhälle Nikolaukselle, joka on paitsi matkailijoiden ja merenkävijöiden suojeluspyhimys, myös lasten suojelija. Pyhän Nikolauksen tsasouna seisoo nyt Kalajoen hiekkasärkillä lähes parhaalla paikalla, ja voimme vain toivoa, että sen saama suojelus ja siunaus jatkuu yhä edelleen.

Tänään 09.05.2014 tapahtui hyvin merkittävää tämän rukoushuoneen ja koko Kalajoen historiassa. Piispa Arseni piti tsasounan ensimmäisen liturgian. Samalla avattiin ortodoksisuudesta kertova valokuvanäyttely. 

Ortodoksinen kirkkohan on toinen valtion kirkko ja Suomen toiseksi suurin uskonnollinen yhteisö. Yllättäen ortodoksisuus ei ole kovin hyvin tunnettu asia Kalajoella, vaikka ortodoksisuus maailmanlaajuisesti on paitsi tosi vanha, niin myös tosi suuri yhteisö. Tämän asian tunnetuksi tekeminen on näyttelyn suuri tehtävä. 

Kalajoen pieni ortodoksinen yhteisö kuuluu Oulun ortodoksiseen seurakuntaan, joka taas on koko Suomen lailla Konstantinopolin  ekumeenisen patriarkaatin alainen. Ei siis Moskovan alainen, kuten monet naapuriemme kirkot. Toki kyse on samasta uskonnosta, mutta pieniä käytännön eroja on. Kalajoen ortodoksinen rukoushuone on kuitenkin lähtökohtaisesti ekumeeninen, joten siellä voidaan kyllä järjestää myös muiden uskontokuntien tilaisuuksia.

Kovasti kiittelivät rakennusta paitsi piispa Arseni myös ne muutamat kymmenet kristityt, jotka näin arkipäivänäkin olivat saapuneet liturgiaan ja osallistuivat myös ehtoolliselle.

Minäkin olen nyt sitten kolmen piispan siunaama mies, joten voisin vaikka siirtyä puhumaan politiikasta tässä blogissani. Onhan tämän tarkoitus olla poliittinen blogi, ja sellaisena aion sen pääosin pitääkin. Politiikan ja kristillisyyden ei tarvitse olla ristiriidassa, kunhan asettaa kristillisyyden etusijalle. Silloin tällöin kuitenkin väläyttelen tässä pätkiä myös kristillisyydestä. Olen toki varsin tavallinen mies, en siis mikään hihuli enkä kiihkouskovainen. Olen toki iloinen, että sain paitsi nauttia piispan siunauksen lisäksi hänen seurastaan ruokaillessamme Rantakallassa, jossa piispallinen vierailu oli lähes yhtä harvinainen tapahtum, kuin minun ateriani hänen seurassaan.

Kyllä maailmassa tapahtuu ihan positiivisia asioita, kunhan vain annamme niiden tapahtua. Positiivinen asennoituminen asioihin tekee niistä yleensä positiivisia. Toki minäkin kritiikkiä joskus esitän, mutta kaikissa asioissa on kyse kuitenkin vain asioista.  Kaikkea ei tosiaan pidä vastustaa.