Uuden kirkon rakentajat

Joskus oikein ihmettelen, että olenkohan suomalainen lainkaan, sillä luulen olevani varsin hyvin ihmisten mielipiteitä suvaitseva. Se ei tarkoita sitä, että kaikkia asioita asioina voisin hyväksyä, mutta ihmisten mielipiteet näistä asioista kyllä läpäisevät seulani. Likikään en ole aina samaa mieltä, mutta se on taas ihan oma asiani ja kaverin mielipiteet kaverin mielipiteitä. Ihan aina en rynnistä perustamaan uutta seurakuntaa tai uutta kirkkoa, jos esimerkiksi uskon asioista olen eri mieltä kuin joku seurakuntaan kuuluva. Kuulun todella vanhaan ja suureen kansainväliseen kristilliseen kirkkokuntaan. Kaikkia tämänkään kirkon ajatuksia en ole sisäistänyt, mutta ei ole tullut mieleenikään perustaa jotain lahkoa tämän takia.

Aivan sama pätee politiikkaan, jossa olen myös ollut mukana. Kun kerran olen jonkun puolueen nimenomaan aatteen takia valinnut, en sitä ole toisen ihmisen ajatusten takia vaihtanut, tai peräti mennyt perustamaan uutta puoluetta, johon ennemmin tai myöhemmin sitten liittyisi joku toisinajattelija ja perustaisi jälleen uuden puolueen. Näinhän se Suomessa menee. Minun mielipiteen taas on se, että muutos tapahtuu järjestön sisällä. Demokratian perussääntö on se, että vähemmistön ja poissaolevien on mukauduttava enemmistön päätöksiin. Jokaisen mielipiteen tulisi sopia järjestelmän sisään.

Täytyy myöntää, että olen itsekin perustanut monia järjestöjä. Lähinnä erilaisia harrasteseuroja. Varsinkin urheiluseuroja on Suomessa perustettu milloin mistäkin syystä ja sitten nämä ovat aloittaneet riitelyn keskenään. Tämä on murentanut todella voimakkaasti suomalaisen urheilun perustaa. Ihan malliksi tässä nyt pieni luettelo järjestöistä, joiden perustamisessa olen ollut mukana. Aloitan nyt sieltä rakkaimmasta päästä:
-Kalajoen ortodoksisen rukoushuoneen kannatusyhdistys ry,
-Kaunis Karjala ry,
-Oulun Nyrkkeilyseura ry,
-Kiimingin Nyrkkeilykerho ry,
-Pudasjärven Nyrkkeilykerho ry ja
-Toppilan Moottorimiehet ry.
Ihan viimeistä lukuun ottamatta olen ollut jopa aloitteen tekijänä näiden yhdistysten syntymässä. 

Yksi yhteinen piirre näillä kaikilla yhdistyksillä on. Niitä ei ole perustettu minkään jo olemassa olevan yhdistyksen kilpailijaksi. En siis ole mistään yhdistyksestä poistunut ovet paukkuen perustaakseni uuden yhdistyksen.

Onkohan se sitten suomalaisten alemmuudentunne vai halua olla aina oikeassa se tekijä, joka saa suomalaiset hyppimään yli aitojen. Ainakaan se ei ole siunaukseksi sen enempää uskonnolle, politiikalle kuin urheilullekaan.

Eräs ystäväni totesikin kerran eräässä kokouksessamme, että ”halu olla aina oikeasssa” on huonommuuden tunnetta. Tuon lauseen olen aina muistanut ja pyrkinyt kertomaan mielipiteeni todellakin mielipiteinäni. Minun mielipiteeni on aina ollut todella minun mielipiteeni, eikä suinkaan joukko kopioita toisten mielipiteistä.

Ja tapani mukaan loppukommentti sitten tähän.

Rakensimme ortodoksisen rukoushuoneen siksi, että lähin sellainen oli n.70 km päässä, joten tarve oli ilmeinen. Sitä tarvitsevat sekä kreikkalaiskatolliset kristityt että myös toisuskoiset.