Itsehillintään totuttautuminen

Joskus aikaisemmassa blogissani jo uskalsin väittää, että kaikki ne vaikeudet, joihin ylipäätään voimme eläessämme joutua, ovat pelkästään omaa syytämme. Tämä ei tietenkään voi koskea rikoksen uhreja muuta kuin rajoitetussa määrin. Voi myös olla niin, että koulukiusauksen uhriksi voit joutua vain siksi, että olet liian etevä ja liian hyvin menestynyt.

Pääsääntöisesti tuo väittämäni kuitenkin pitää paikkansa. Nyt siitä on olemassa jo tutkittua tietoakin. Kyse on nimittäin meidän kyvystä vastustaa halujamme. Saksalaisessa tutkimuksessa suoritettu satunnaisotanta kertoi, että tutkituista ihmisistä joka neljännellä oli juuri sillä minuutilla joku halu meneillään, kun tiedustelu suoritettiin. Niinpä tutkija väittääkin, että ihmisten liikalihavuuteen on suurimpana syynä syömisen halu, koska se on ihmisten mielestä varsin vähäinen haitta ja tosiasiassa myös vaikeimmin vastustettavissa. Tosiasiassa liikalihavuus voi olla esteenä esimerkiksi unelmiemme työpaikan saamiseen. Sekin todettua tietoa. Jos samasta työpaikasta on kilpailemassa laiha ja lihava ihminen, tulee laiha todennäköisesti valittua, jos lähtökohdat muutoin ovat suunnilleen samanlaiset.

Kaikilla elämän alueilla tapahtuu samanlaista halujen kanssa kamppailua, alkaen karamellin syömisestä ja hampaiden pesusta tupakointiin ja seksuaalisiin haluihin. Kai jokainen vielä muistaa Ilkka Kanervan tekstiviestikohun. Sinänsä pikkuasia pudotti miehen ministerin pallilta. Tuskin kukaan voi tosissaan väittä, etteikö Kanerva olisi tajunnut tekevänsä väärin, mutta ei yksinkertaisesti voinut vastustaa kiusausta. 

Samantapainen sukuvietin vääristymä oli lopun alkuna Matti Vanhasen poliittiselle uralle. Tapauksia on tuhansia tässä maailmassa, jolloin vakaa harkinta on unohtunut kokonaa, tai kiusaus on liian suuri voitettavaksi. Ihan asemastamme riippumatta on syytä tutkia sopivuuden ja sopimattomuuden rajat ja toimia sopivuuden säädösten mukaan. Ei tilanteeseen juurikaan vaikuta oma arviomme siitä, tietääkö joku vai onnistummeko peittämään tekomme - sillä kertaa. Kyllä se niin on, että väärä teko kalvaa sisintämme tasan niin kauan kuin teemme jotain sen teon oikaisemiseksi.

Poliitikoilta edellytämme nuhteettomuutta, mutta kuinkahan moni oikeasti täyttää tuon vaatimuksen? Vain harvoin tapahtuu, että poliittinen karriääri romahtaa jonkin pikkurikkeen takia, mutta se saattaa olla esteenä uralla etenemiselle. Usein on niin, että me emme itse edes tiedä, miksi ”tuo nuija” nimitettiin paikkaan, joka olisi ”kuulunut” minulle. No kerronpa sinulle hieman karrikoiden. Sinusta ei pidetä, koska olet vastenmielisen lihava, sinulla on huonot hampaat tai poltat tupakkaa. Näitä asioita sinulle ei koskaan sanota, mutta ne ovat tosiasiassa se syy. Tämä syy on seuraus siitä, että et ole pystynyt vastustamaan halujasi. Näin saattavat heikkotahtoisen ihmisen urahaaveet romuttua pelkästään nuorena aloitetun tupakoinnin seurauksena, tai ehkä syynä onkin nuoruusvuosien ihastuminen hampurilaisravintolan nättiin tarjoilija tyttöön.

Ei, en minä halua viedä kaikkea iloa elämästä. Kehotan vain harkitsemaan tekomme seurauksia, sillä niillä voi olla todella kauaskantoiset seuraukset. Poliisi on kertonut, että moni kotipahoinpitely tai peräti tappo olisi vältetty muutaman sekunnin harkinnalla ja suuttumuksen nielemisellä. Tutkijoiden mukaan ihminen kyllä pystyy tähän, kunhan vain harjoittelee sitä.

Minun heikkouteni on tämä kynän säilä, mutta en sentään lyö ketään, vaikka joskus mieli tekisikin. Sosiaalisia kansalaisia meistä tulee vasta, kun itsehillintä on muuttunut automaattiseksi.

Politiikkaan pyrkiville kerronkin, että ei se, että olemme onnistuneet unohtamaan omat töppöilymme, saa niitä tekemättömiksi. Vuosikymmeniä myöhemminkin ne kertovat perusluonteestamme ja niillä on taipumusta nousta haudoistaan. Kun ministeri Vapaavuori pyrkii Kokoomuksen puheenjohtajaksi, on hänen suurimmaksi vastustajaksi nousutkin hänen saama pahoinpitelytuomio. Taloyhtiön sotkut olivat taas tuhota Rinteen mahdollisuudet demaripomoksi. Molemmat rikokset olivat levänneet haudoissaan jo vuosikymmeniä.