Rehellisyys maan perii

”Rehellisyys maan perii, mutta kuka perii rahat?” Näin kyseli kerran eräs ystäväni, joka suhtautui varsin skeptisesti siihen, että joku ihminen väitti olevansa rehellinen. Jonkun paronin sanoja hän siteerasi sanomalla: ”Jos ystäväsi alkaa kehuskella rehellisyydellään, on parasta että poistat aseestasi varmistuksen.” Kyllä se pääsääntöisesti niin on, että ihminen, joka kehuskelee jollain ominaisuudella, yleensä arvostaa tätä ominaisuutta toisissa ihmisissä, mutta on itse täysin vailla sitä. Seuratkaapa ihan huviksenne näitä asioita. Se pätee lähes kaikissa toiminnoissamme. Internetin deittipalstoilla on paljon miellyttäviä, rehellisiä ja ahkeria ihmisiä. Ainakin he sanovat niin, mutta jos tutustut heihin tarkemmin havaitsetkin, että kyseessä on vastenmielinen laiska valehtelija.

Tämä ei ole pelkästään minun mielipiteeni, vaan empiirisen tutkimuksen tulos. Ihmiset, jotka painottavat sanojensa merkitystä, ovat hieman epävarmoja tekojensa laadusta. Tuomarit sanovat, etteivät tunne tapauksia, että syytön ihminen olisi tuomittu. Kuitenkin hyvin suuri osa tuomituista väittää olevansa syyttömiä rikokseen, josta hänet on tuomittu. Siinäpä vasta kysymys!

Mikä sitten on totta? Joitakin tuomittuja tunnen minäkin, ja poikkeuksetta kaikki myöntävät jo siinä vaiheessa syyllisyytensä. Pääsääntöisesti meidän oikeusjärjestelmämme siis toimii. Minun mielestäni ainut epäkohta onkin poliitikkojen tuomiot. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että esimerkiksi Ilkka Kanerva ja ”kanki” Kaikkonen olisi pitänyt tuomita. Näin maallikosta tuntuu selkeästi, että heidän tekonsa täytti rikoksen tunnusmerkit. Mielestäni Jyrki Kataistakin olisi ainakin pitänyt syyttää toteen näytetystä väärennöksestä. Todennäköisesti siitä olisi myös pieni tuomio napsahtanut. Siinä määrin merkityksellinenhän tämä väärennös oli, että ainakin voidaan olettaa, että ilman sitä hänestä ei koskaan olisi tullut pääministeriä. Varsin vähäisestä oikeusopin koulutuksestani kai johtuu se, että sen sijaan en nähnyt rikosta rasistisista mielipiteistään tunnetun Jussi Halla-ahon saamasta tuomiosta, jossa hän ilmaisi vain mielipiteensä. Kyllä oikeusoppineiden olisi pitänyt ymmärtää, että kyse oli mielipiteestä, eikä mistään yllytyksestä kansanryhmää kohtaan.

Se niistä tuomioista.

Kyllä kai se niin on, että rehellisyydellään kehuvat vain epärehelliset ihmiset, koska on oletettavaa, että heidän rehellisyyttään epäillään. Joskus tämä johtuu ihmisen menneisyydestä ja joskus nykyisestä tekojen ja sanojen ristiriidasta. Ainakin se on aina huonon itsetunnon merkki. Oikeasti rehellinen ihminen tuskin koskaan sanoo olevansa rehellinen. Hänen mielestään se on itsestään selvää.

Olen jo aikaisemminkin painottanut poliitikkojen rehellisyyden tarvetta. On valitettavaa, että suurin osa ihmisistä ei ole sisäistänyt tätäkään asiaa. vaan tämä bluffi menee läpi kerta toisensa jälkeen. Herätkää nyt ihmiset!

Sitten Eurovaaleihin. En kerro ketä äänestin, mutta joku muhoslainenhan se oli, vaikka toivonkin että hän ei poistuisi Suomen politiikasta. Koetin kuitenkin olla rehellinen ja valitsin parhaan. Sen verran selailin noita erilaisia kyselyitä, että osasin sillä perusteella karsia jo osan ehdokkaista. En siis äänestänyt niitä, ketkä kehuskelivat rehellisyydellä, en myöskään niitä, joilla oli rikollinen tausta, en niitäkään, jotka kannattivat huumeiden laillistamista, enkä niitä, joiden ulkomaankokemukset perustuvat lähinnä pakomatkoihin Tukholmaan, eikä Brysselissä ole tullut edes käytyä. Kielitaito ja koulutus olivat myös jonkinlainen kriteeri.

Näitä asioita kannattaa miettiä, jos ette ole vielä äänestäneet.