Totuuden toinen puoli

Luin abeille tarkoitettua historian nettikurssia ja melkein itkin. Eihän me suomalaiset koskaan ole omaa historiaammekaan rakastettu. Monet historiallisesti arvokkaat kohteet ovat saaneet rapistua, eikä niiden suojeluun ole kiinnitetty suurtakaan huomiota. Jotenkin tuntuu siltä, että suhteellisen heikko suomalainen itsetunto ikään kuin pakoittasi meidät "siivoamaan" ympäristöä ja näyttämään muulle maailmalle, kuinka moderneja me olemme. Jos ei meillä olisi museovirastoa, olisi varmaan jo lähes kaikki yli kuusikymmenvuotiset talot hävitetty ja lähiöt törröttäisivät 70-luvun homeisia tasakattoja.

  

Nyt näyttää siltä, että historiaammekin on alettu systemaattisesti muutoinkin vääristelemään. Olen viimeisiä täysissä voimissani olevia (ainakin luulen niin) sodanaikana syntyneitä suomalaisia, ja sekä Karjalan historia että suomalainen sotahistoria ovat lähellä sydäntäni. En tiedä keneltä se on pois, jos asioista puhuttaisiin kaunistelematta niiden oikeilla nimillä.

Osa sodan jälkeen syntyneestä sukupolvesta häpeää jotenkin nimitystä "Karjalan pakolainen". Uppiniskaisesti he koettavat väittää, että ei Kajalasta tullut pakolaisia ja että heistä pitäisi käyttää nimitystä "evakko".

Sehän ei tietenkään anna oikeaa kuvaa näistä pakolaisista. Olenhan minä sen satoja kertoja selittänyt ja jopa joskus luennoinutkin aiheesta, mutta joku kielitoimisto on nyt määritellyt, että pakolainen on vain se, joka on ylittänyt valtakunnan rajan.

Minun määritelmäni pakolaiselle on hieman toisenlainen. Pakolainen on se, joka henkensä, terveytensä tai muun vaaran takia pakenee yhdestä paikasta johonkin turvallisempaan paikkaan.

En todellakaan osaa sanoa, kuinka suuri joukko meitä pakolaisia oli, mutta paljon.

Olen määritellyt myös evakon.

Evakko on henkilö, joka rauhanomaisissa oloissa on evakuointikäskyn saatuaan siirtynyt mahdollisesti tulevaa vaaraa pakoon jonnekin turvaan. Suomessa suoritettiin evakuointeja sekä ennen sotia että niiden jälkeen, kun maata jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle.

Pakolaiset tulivat pääasiallisesti sodan aikana osittain hyvin tai huonosti organisoidusti tai kokonaan organisoimatta.

Pakolaisjunia ja kulkueita tulitettiin ja pommitettiin ja monet kuolivatkin matkalla. Kyllä minä koen sen näiden pakolaisten muiston häpäisynä, jos joku sanoo että ei heitä ollut koskaan olemassakaan.

Suomen ja Neuvostoliiton rajalla ei toki ollut Välimerta, johon pakolaiset olisivat hukkuneet, mutta lukekaapa kirja nimeltä "Laatokan pakolaiset", niin huomaatte, ettei tuoltakaan ihan kaikki päässeet kuivin jaloin.

Neuvostoliitto juhlisti minun syntymäpäivääni ilotulituksella, jota nimitettiin suurhyökkäykseksi... Kun äitini oli vasta synnyttänyt minut, joutui hän hieman viivyttämään meidän pakomatkaa. Sen verran heikko oli kuitenkin äidin kielitaito, että noin viikon kuluttua oli pakko lähteä, sillä seuraavan päivänä Pitkärannassakin puhuttiin venäjää.

Jos todella haluttaisiin antaa historiallisesti oikea nimi tuolle sodan aiheuttamalle massamuutolle, niin eköhän pako olisi ollut oikeampi nimi kuin evakko.

Toki meitä oli monenlaisia kulkijoita, joten sanottakoon heitä vaikka siirtolaisiksi, jos yksi nimi pitäisi keksiä. Rehellistä olisi kuitenkin kertoa, että joukossa oli sekä evakkoja että myös pakolaisia.

Toinen törkeä nimen vääristely tapahtuu, kun väitetään, että Suomen käymät talvisota ja jatkosota eivät olleet erillissotia. Höpö höpö - historian tutkijat. Suomi kävi maailmansodasta erillistä sotaa Neuvostoliittoa vastaan, eikä kuulunut mihinkään liittoumaan.

Tosin länsiliitoutuneet, etupäässä Ranska, auttoivat Suomea talvisodassa, kuin myös puolueeton Ruotsi. Jatkosodassa Suomi sai apua Saksalta. Kaikki tuo apu oli Suomelle korvaamaton, ja on hyvin epävarmaa olisiko Suomi selvinnyt ilman sitä.

On kuitenkin muistettava, että Suomella ei ollut muuta tavoitetta kuin säilyttää itsenäisyys ja oma valtio. Maailman sodan tavoitteet olivat aivan toiset, eikä Suomi edes haaveillut sen tavoitteista osingoille pääsemisestä. Mitenpä olisi voinutkaan, kun voittajavaltiot uskoivat Suomen olleen liitossa Saksan kanssa.

Erillissodasta kertoo myös se tosiasia, että Suomi solmi oman rauhan Neuvostoliiton kanssa syksyllä 1944. Maailman sota päättyi virallisesti vasta Pariisin rauhansopimukseen 1947.  Pariisissa Suomi ei luonnollisesti ollut mukana, koska se ei ollut minään osapuolena maailman sodassa.

Pariisin rauhanneuvotteluissa Suomi tavallaan myyttiin, kun kaikki Neuvostoliiton vaatimukset ikään kuin siunattiin, koska katsottiin Suomen olleen Saksan liittolainen. Tätä liittolaisteoriaa ei järkyttänyt edes se tosiasia, että Suomi kävi pienimuotoisen sodan myös Suomessa olleita saksalaisjoukkoja vastaan.

Tosiasia kuitenkin on, että Suomi kävi omaa erillissotaansa eikä ollut minkään maan liittolainen. Kaikki muu on historian vääristelyä, ymmärtäkööt tuota termiä ulkomailla tai sitten ei. Onhan se niin, että jokaisella mitalilla on yleensä se toinenkin puoli, mutta tämän mitalin toinen puoli vaikuttaa tosi tyhjältä.

Odotan sitä aikaa,kun nämä "historian tutkijat" toteavat, että koko sotaa ei ollutkaan ja kaikki vainajat on herätettävä henkiin.