tiistai 3. toukokuuta 2016

Harvainvalta

Suomalaista politiikkaa pidetään hyvinkin demokraattisena, mutta eihän se oikeasti sitä ole. Kyllä meillä on ilmiselvä harvainvalta, joka johtuu etupäässä siitä, että politiikkaan osallistuvia ihmisiä on suhteellisen vähän suhteutettuna koko väestöön. 

  
Lisäksi valikoiduksi tulevat vain ne, joilla on eniten pyrkyä ja jotka tästä syystä panostavat eniten myös vaalikampanjoihin ja mainontaan. Tästä voidaan tehdä selkeä toteamus, että politiikan paradoksi on siis totta: yleensä valituksi tulevat ne, jotka pitävät kaikkein tärkeimpänä omaa etuaan. Tämä pätee lähes kaikkiin politiikkoihin ja ihan jokaiseen puolueeseen. Toki sekaan saattaa sattua muutamia, jotka pitävät meteliä jostakin yksittäisestä asiasta ja saavat joukon samanmielisiä äänestämään itseään. Tuo metelin pitäminen ei kuitenkaan takaa minkään valtakunnan ammattitaitoa tai asioiden osaamista. Paitsi metelin pitämisen osaamista.

Myös hiihtäminen, juokseminen, laulaminen tai vaikkapa jääkiekko ja jään lakaisu saattavat avata tien aina eduskuntaa asti.

En tiedä, miten näihin ihmisiin pitäisi suhtautua, mutta luultavaa on, että he ovat olleet pyrkyreitä koko elämänsä ajan ja politiikka on vain suoranainen jatke aikaisemmalle elämälle. Urheilussa menestyminen vaatii pyrkyryyttä, mutta minkäänasteista ammattitaitoa se ei takaa.

En halua mollata urheilijoita, laulajia tai missejä. He saattavat sopeutua politiikkaan aivan yhtä hyvin kuin joku muukin ihminen, mutta sen verran valistuneita meidän äänestäjien tulisi olla, että emme aivan tärkeimpänä valintakriteerinä tämäntapaisia saavutuksia pitäisi.

Kun puhun harvainvallasta, en tarkoita suinkaan tätä meillä vallitsevaa yhtäläistä äänioikeutta.

Olen seurannut suhteellisen läheltä kolmenkin kotipaikkakuntani kunnallispolitiikkaa ja aina joutunut ihmettelemään samaa asiaa. Miksi kunnallisvaaleissa valituksi tulleet ahnehtivat itselleen kaiken päätösvallan, vaikka mikään laki ei siihen velvoittaisi? Mahdollisesti vaaleissa saadulla äänimäärällä ei pitäisi olla mitään merkitystä lautakuntapaikkoja jaettaessa, sillä eivät äänestäjät ketään mihinkään lautakuntaan äänestäneet. He tuskin edes tiesivät, mitä heidän äänensä voi vaikuttaa.

Olisin todella ihmeissäni, jos löytäisin kunnan tai puolueen, joka olisi asettanut pätevyyden ensi sijalle valittaessa esimerkiksi lautakuntia. Ihan oikeasti en usko, että vaaleissa saatu äänimäärä edes valitsijoiden mielestä merkitsee sitä, että kyseessä on kaikkien alojen ammattilainen.

En nyt ihan nimiä viitsi mainita, mutta jokainen löytää omasta kunnastaan varmaan vastaavia esimerkkejä. Eräässä kunnassa oli varsin merkittävällä puolueella käytössään liikunnan ammattilainen, joka oli lupautunut tarvittaessa liikuntalautakuntaan. Kuinkas kävikään? Kun lautakuntia nimettiin, oli kyseisen puolueen edustajan liikuntalautakunnassa hieman ylileveä isäntä, joka tuskin oli liikkunut paljonkaan enempää kuin ruokapöytään ja sieltä pois.

En tarkoita, että kaikkien tulisi olla aivan aktiiveja alan asiantuntijoita, mutta jos heitä on käytössä, niin kyllä heitä pitäisi myös käyttää. Ainakin se toisi leveyttä päätöksentekoon ja luultavasti poliittiset päätöksetkin hieman järkevöityisivät.

Jokainen löytää myös omasta kunnastaan ihmisiä, jotka istuvat kunnanvaltuustossa ja sen lisäksi neljässä viidessä lautakunnassa. Tässä joukossa mahdollisesti myös tarkastuslautakunta, jonka tehtävä on valvoa toisten lautakuntien toiminnan ja kunnanvaltuuston päätösten oikeudellisuutta ja lainmukaisuutta.

Olisikohan tässä hyvin rinnastettava tapaus siihen, että ministerit saavat äänestää omasta luottamuksestaan! Tuollaiset demokratian epäkohdat pitäisi ehdottomasti kitkeä pois, jos oikeasti haluttaisiin päästä eroon tästä harvainvallasta.

Yleistä närkästystä kansalaisten piirissä herättävät lähinnä kansanedustajien ylisuuret palkat ja palkkiot. Olen toki tietoinen, että valtiomme kokonaistalouden kannalta ei ole suurtakaan merkitystä sillä, maksetaanko kansanedustajalle 5000 tai 50.000, mutta sillä on hyvin suuri merkitys yleiseen mielipiteeseen.

Ei ole kovin uskottavan tuntuista kertoa, että nyt on tosi vaikeat ajat ja kaikesta pitää leikata, jos edustajat samanaikaisesti korottavat omia palkkioitaan.

Joo joo... tunnen minä tämän palkkiotoimikunta systeemin, jolla yritetään peitellä sitä tosiasiaa, että edustajat itse päättävät omista palkoistaan. Toivottavaa on, että Suomen kanssa ei ihan tähän vedätykseen usko! Tässähän on vain eräs tapa kierrättää tätä päätöstä ylimääräisen ja itse asiassa täysin tarpeettoman elimen kautta.

Saataisiinkohan tuokin epärehellisyyden kukkanen hävitettyä Sipilän hallituksen "normienpurkutalkoissa"?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti