Natsimurhat

Olen hyvin järkyttyneenä seurannut YLE:n kolmiosaista sarjaa aiheesta, joka perustuu tämän vuosituhannen todellisiin tapahtumiin. Herää sama kysymys, minkä YLEkin on herättänyt:. "Mikä tekee tavallisesta nuoresta uusnatsin?"

Saahan sitä kysellä, mutta ihan vuorenvarmaa vastusta siihen tuskin löytyy, mutta jonkinlaisesta syrjäytymisestä ja nyrjähtämisestä siinä lienee kysymys. Samantapaiset tekijät ovat kai radikalisoitumisen takana, kun puhutaan musliminuorista.

Ei meidän suomalaisten tarvitse kuitenkaan mennä merta edemmäksi havitaksemme tuon samaisen ilmiön täällä kotimaassa. 70 – 80-luvulla alkoi Suomessa kukkia uusnatsismi, joka vähän kerrassaan on levinnyt melko laajalle. Yhteiskunta on ruokkinut rasismista ponnistavaa liikettä julistamalla muutamien pakolaisten muodostamaa joukkoa "pakolaistulvaksi".

Eihän sillä todellisuudessa ole mitään tekemistä pakolaistulvan kanssa. Olen usein koettanut muistuttaa, että kyseessä on suunnilleen suuren urheilutapahtuman yleisömäärän kokoinen ihmisjoukko, joka ei tulvi yhtään minnekään ja joka on helposti hallittavissa, kuten viranomaiset ovatkin osoittaneet.

Todellinen pakolaistulvahan me koettiin viimeksi silloin, kun lähes puoli miljoonaa Karjalan pakolaista tuli tänne Kanta-Suomeen. Silloinen ministeri Veikko Vennamo organisoi kotouttamisen, ja nyt sitten koko tuo Karjalan pakolaisten joukko on hyödyntänyt monin tavoin suomalaista yhteiskuntaa.

Karjalan pakolaisistakin olen kirjoittanut niin että pää tulee kipeäksi, mutta totta kai aihe kiinnostaa, koska olen yksi heistä. Kenties yksi viimeisistä elossa olevista.

En kerta kaikkiaan voi ymmärtää, miksi ei sitä tosiasiaa myönnetä, että sotaa pakoonhan me sieltä tultiin. En tosin kielimies ole, mutta en minä sitä asiaa paennut, että jo lähtömme jälkeisenä päivänä entisellä kotiseudulla puhuttiin vain venäjää. Kaipa se on jotenkin uskomaton asia tälle sotien jälkeen syntyneelle sukupolvelle.

Kaiken kaikkiaan sodat olivat sellaisia kokemuksia monille perheille ja Hitlerin hirmuteot niin tuoreessa muistissa, että ei ihan heti sotien jälkeen alettu hakaristilippuja heiluttamaan. Sen jälkeen kyllä: kun sodan jälkeinen sukupolvi alkoi tulla murrosikään, alkoi myös Natsi-Saksan ihannointi nostaa päätään. Ehkä se paljolti johtui siitä tosiasiasta, että vielä silloin julistettiin aika avoimesti, että Saksa oli auttanut meitä sodassa: Mutta Hitler ei sitä suinkaan tehnyt hyvyyttään. Siinä miehessä tuskin oli mitään hyvää, vaan kaiken toiminnan takana oli vallanhimo.

Hitler ja hänen valtakuntansa imi voimansa rasismista, joten rasismi on se yhteinen tekijä, joka Suomessa olevia uusnatseja on ajanut eteenpäin. 

 

On kysymysmerkki, mikä on synnyttänyt rasismin Suomessa. Se saattaa olla pelko. Kuka mitäkin pelkää! Mutta jos totuutta halutaan katsoa suoraan silmiin, niin muuta ei tarvitse pelätä kuin juuri tuota rasismia.

Nykyiset pakolaiset ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin me Karjalan pakolaiset. Meitä oli vain moninkertainen määrä.

Kun olen nyt katsonut kaksi osaa tuosta TV – sarjasta, olen ajatellut, olisiko mahdollista, että Suomessa tapahtuisi tuota samaa. En osaa sanoa, mutta luulen että kynnys on täällä hieman korkeampi. Maa on pieni, väkeä vähemmän ja kiinnijoutumisen riski suurempi. Samantapaisia aatteita kyllä on ilmassa, mutta toivottavasti ne eivät koskaan realisoidu.