torstai 12. toukokuuta 2016

Poliittinen ura

"Sinun poliittinen urasi ei ole tainnut edetä mihinkään", totesi kerran eräs ystävänäni pitämäni henkilö. Koska olin aistivinani siinä pienen vahingoniloisen sävyn, tyydyin vain toteamaan: "Sellaista se on vähän alalla kun alalla, jos ei tarpeeksi yritä. Ei minusta tullut jääpalloilijaakaan, vaikka usein luistelin kotijäillä. Pelasin kuitenkin palloa vain pyydettäessä."

Näinhän se oikeasti onkin. Monia palloilulajeja harrastin kiinnostuksen vuoksi, mutta en tuntenut minkäänlaista kaipausta huipulle. Pelasin kyllä pyydettäessä aina silloin, kun se minulle sopi. Yleensä olin varsin uskollinen sille joukkueelle, jonka olin sopivaksi katsonut, ja vain paikkakunnan vaihdos sai minut vaihtamaan porukkaa.

Poliittisesta urastakaan ei voida edes puhua, sillä siinäkin olin mukana vain pyydettäessä ja yleensä sitten siinä joukkueessa, jonka olin hyväksi todennut. Muutaman kerran olin myös ehdokkaana paikallispolitiikassa, mutta eihän siitä mitään tullut, kun en pitänyt oikein meteliä itsestäni. Ei se juurikaan surettanut minua, sillä vastuu on kokonaan pyytäjien, sillä kenelläkään ei ole velvollisuutta mainostaa itseään.

Ei mikään uskottava puolue toki ole pyytänyt minua ehdokkaakseen, mutta olen jokseenkin varma, että enää ei löydy joukkuetta, jossa haluaisin pelata.

Kun Veikko Vennamo aikoinaan perusti SMP:n, näin siinä Suomen etua ajavan puolueen. Olen jokseenkin isänmaallinen mies, joten lähdin tähän porukkaan, kun minua pyydettiin, ja nuoruuden innolla tein niitä tehtäviä, joita minulle tarjottiin. Olinpa kerran ehdolla kaupunginvaltuustoonkin, kun minua pyydettiin, ja näin tässä joukkueessa pelaamisen mielekkäänä. Sain jopa jonkun äänenkin, mutta kovasti helpottunut olin, kun minua ei valtuustoon valittu. Ehkäpä minun urani sittenkin oli suunniteltu muihin tarkoituksiin, joihin myös panostin. Pahoillani olen edelleen siitä, että SMP ajautui konkurssiin, sillä sen raunioille perustettu Perussuomalaiset rp luisui vähitellen tielle, jota ei ihan isänmaalliseksi voida sanoa.

Toki tähänkin toimintaan lähdin mukaan vain pyydettäessä, mutta onneksi ei tässäkään kovin vaativia tehtäviä tyrkytetty. Olin täysin tyytyväinen tähän "vaihtomiehen" rooliin, vaikka oikeasti alun alkaen minut haluttiin aloituskokoonpanoon.

Poliittiset pelikentät olen jo jättänyt, mutta kyllä minä ottamani tehtävät loppuun hoidan, ihan ilman poliittista painolastia.

Tuskinpa siinä suurtakaan eroa olisi, olenpa puolueen jäsen tai en. En tiedä, olisiko minut lopulta erotettu puolueesta, sillä kaikissa toimissani asetin aina yhteisen edun puolueen edun edelle. Tätähän ei poliittisissa puolueissa yleensä oikein hyvällä katsota.
 
Nyt on sitten kokonaan uusi tilanne minunkin elämässäni. En pelaa missään joukkueessa, eikä minun tarvitse olla myöskään lojaali millekään joukkueell. Ongelma onkin se, että Suomessa ei taida olla porukkaa, joka ajaisi tämän maan etua. Jonkin vähemmistöryhmän etu menee aina yhteisen edun edelle.

Olen katsellut suurimpia eduskuntapuolueita sillä silmällä, että mahtaisiko niistä löytyä edes yksi, johon voisin luottaa. Sinivalkoisten lasien läpi katseltuna ainakin kristityn silmissä näyttää nyt siltä, että höpöksi on mennyt.


Oppositiossa olevista puolueista vain SDP:llä on edes hieman vaikutusvaltaa, mutta valitettavasti se pyrkii vaikuttamaan väärään suuntaan. Ammattijärjestöjen etujen ajaminen ei tässä maassa palvele loppupeleissä kenkään etua.

Koko oppositio vastustaa koulutusleikkauksia, vaikka ne oikeasti ovat niitä leikkauksia, joilla olisi tulevaisuudessa positiivinen vaikutus. Minun ajatusmaailmassani se tarkoittaisi tason nostamista määrän kustannuksella.

Juha Sipilän hallituksessa vain Juha Sipilä vaikuttaa mieheltä, joka edes ajattelee tämän maan etua, mutta antaa periksi lähes kaikille. Jatkossa ei sekään palvele kenenkään etua.

Perussuomalaiset seurailee hallituksessa Sipilän viitoittama vatulointimallia, ja koko puolue on menettänyt uskottavuutensa vaihtamalla isänmaallisen politiikkansa rasistien "pepun nuolemiseen". Tosiasiassa sekään ei voit tulla kyseeseen pitkällä tähtäyksellä, ja jo nyt ainakin osan kannatuksensa laskusta voi puolue panna noiden "natsien" piikkiin. Suurin osa Suomen kansasta vastustaa rasismia, eikä rasistien äänillä kirkkoa rakenneta.

Kokoomus on kyllä saanut äänensä kuulumaan hallituksessa. Se on kuitenkin juuri se ääni, joka olisi pitänyt vaientaa ajat sitten. Puolueen ainut järkevä vaikuttaja lienee Jan Vapaavuori, joka pakeni ulkomaille. Loput suhmuroivat kotimaan politiikassa ja saavat tämän maan entistäkin kurjempaan jamaan.

Ihan oikeasti en osaa sanoa, mitä pitäisi tehdä, mutta Mauno Koiviston kaudeltakin ainoat elämään jääneet lauseet lienevät: "Jotain pitäis tehrä" ja "Kyllä se siitä". Näinhän Suomea on johdettu jo pitkään, ja tuloksena on se tosiasia, että talouskasvumme on läntisen Euroopan hitainta ja maamme on koko Euroopan kallein.

Tuskin se tilanne paremmalta näyttäisi, vaikka olisimme yksimielisiä siitä, että meillä on "maailman parhaat kätilöt".

Aika löyhäpäistä porukkaa ovat maailmaan saattaneet.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti