Se on melkein kuin päätä seinään takoisi

Kun on kova pää, niin ei edes päähän satu, sillä melko toivottomalta tuntuu takoa tuulivoimauskovaisten kalloon todellista tietoa tuulivoimasta. Jehovan todistajien joukosta voi löytyä asiaansa uskovia, mutta hekin perustavat uskonsa johonkin. Tuulivoimauskovaiset luottavat vain tuulivoiman lobbareihin ja siihen miten kuvittelevat asian olevan.

Nyt on elämäni toinen kerta, kun joudun pakenemaan. Ensimmäisen kerran paettiin Neuvostoliiton hyökkäystä, ja senkin nykynuoriso laimensi evakuoinniksi. Se tuskin kuitenkaan oli evakuointia, sillä samaa matkaa perääntyvien suomalaisjoukkojen kanssa tultiin ja matkalla kuoli monia ihmisiä.

Toinen pakomatka alkaa nyt, kun paetaan tuulimyllyjä, jotka ovat kuulemma luontoystävällisiä häkkyröitä. Paitsi että kokemus kertoo, että ihmiset ja eläimet sairastuvat ja televisio näkyy vain silloin, kun myllyt eivät pyöri. Saksassa, jossa jo nyt on yli 700 tuulivoimaa vastustavaa yhdistystä, on lisäksi todettu, että ilmaston hiilidioksidipitoisuus on kasvanut tuulivoiman käyttöön ottamisen jälkeen. Tämä johtunee siitä tosiasiasta, että tuulivoima tarvitsee rinnalleen muuta energiaa, joka Saksassa on jouduttu tuottamaan hiilivoimalla.

Kaikkialla maailmassa on todettu, että tuulivoimalla ei ole merkittävää osuutta energian tuotossa, eikä yksikään laitos pysyisi omin voimin pystyssä.

On erittäin ihmeellistä, että Suomessa ei ole luotettu kansainvälisiin tutkimuksiin siitäkään huolimatta, että täällä ei ole tehty omaa tutkimustyötä. Kaikki perustuu uskoon ja taas uskoon, vaikka monet todelliset asiantuntijat ovatkin näitä myllyjä vastaan.

Sanon, että "todelliset asiantuntijat" siksi, että katson olevani yksi heistä. Olen saanut koulutuksen energia-alalle ja työskennellytkin melko kauan alan palveluksessa. Sähkön tuotantoyhtiöiden palveluksessa kokemukseni rajoittuu vesivoimaan, mutta olen opiskellut alaa hyvin kattavasti.

Olen eläkkeellä oleva diplomi-insinööri, ja vaikka tuulivoimaa ei minun aktiivisen työurani aikana käytetty muuhun kuin purjehdukseen, olen ihan mielenkiinnosta tutustunut laitoksiin ja ulkomaalaisiin tutkimuksiin. Luulen olevani näistä asioista perillä paremmin kuin monet tuulivoimayhtiöiden palveluksessa olevat lobbarit. Edelleen olen sitä mieltä, että tuulivoima soveltuu vain purjehdukseen.

Luultavasti tämä kirjoitus ilmestyy myös blogissani, mutta kirjoitan sen lehteä varten, ihan siksi, että paikkakunta, jonne suunnittelin muuttoa, onkin kuulemma tuulivoiman saastuttama. Joudun siis perumaan tämän vaihtoehdon.

Kunnan isille kerron, että en ole ainut tuulivoimapakolainen tässä maassa, ja monet meistä etsivät vain "häkkyrävapaata" paikkaa. Todennäköistä on, että paikkakunta alkaa tyhjenemään sitä mukaa kun sairaustapauksia ilmenee. Näin on käynyt Saksassa, ei ole epäilystäkään, ettei Suomessa tapahtuisi samaa.

Minäkin olin aikoinani vihreän liikkeen kannattaja, mutta kun liike politisoitui ja vihreät arvot jäivät politikoinnin jalkoihin, minä ja monet muut tekniikan ammattilaiset luopuivat tuosta toiminnasta.

Kuntien havittelemat suuret vuokratulot itkettävät kuntia siinä vaiheessa, kun myllyjen purku lankeaa tuulivoimayhtiön konkurssin jälkeen veronmaksajien kustannettavaksi. Siinä vaiheessa ei yhtiöiden lupauksilla ole mitään virkaa. Maksatte miljoonia, mutta mistään ei löydy kaatopaikkaa, johon myllyjen raadot voitaisiin haudata.