Vähäväkiset vaikuttajat

Se oli kansanedustaja Kauko Tuupainen, joka sen sanoiksi puki, että eduskunta on melko työllistävä, mutta tosiasiassa turhanpäiväinen elin. En minä muista ihan tarkkaa sanontaa, mutta eiköhän sisältö ollut juuri tuollainen. Niin näyttää olevan, että vasta eduskunnasta pois jäädessään edustajat uskaltavat julkituoda todelliset mielipiteensä asioista, jotka ovat herkkiä puolueen ja eduskunnan arvovallan suhteen.

Minä olen aina puhunut siitä, että luopuessaan itsenäisyydestä Suomi olisi voinut luopua myös eduskunnasta, tai ainakin sitä voitaisiin pienentää. Koskaan siihen ei kukaan ole ottanut kantaa, ja kansanedustajat ovat vedonneet siihen, kuinka paljon heillä on työtä. Totuushan on, että työt vähenisivät, jos riidat vähenisivät ja päätöksiä voitaisiin tehdä nopeammin. Vanha totuus on, että mitä useampi kokki, sen huonompi soppa. Kyllä se vaan niin on, että päätösten laatu huononee sitä mukaa, mitä enemmän on päätöksen tekijöitä. Yleensä kaikkia tyydyttävä päätös on se, että päätetään palata asiaan.

Niin, siitä Tuupaisesta piti sanoman. Oltiin samassa tilaisuudessa ja Tuupainen loihe lausumaan, että sata kansanedustajaa riittäisi ihan hyvin. Vaikka tämä on siis melko yleinen mielipide, ei monikaan kansanedustaja ole tähän yhtynyt, koska kyse on hänen mahdollisesta tulevasta työpaikastaan. Oma etu siis ohittaa kirkkaasti yhteiskunnan edun. Vasta paikastaan vapaaehtoisesti luopuva mies uskaltaa sanoa tämän ääneen. Se on siis todella totta, eikä mitään minun itseni luomaa mielikuvaa.

Tuupainen oli myös se kansanedustaja, joka ääneen sanoi, että ei eduskunnalla ja kansanedustajilla ole paljonkaan vaikutusvaltaa. Kansanedustajat pakotetaan ryhmäkuriin, joka tarkoittaa näin enemmistöhallituksen aikoina sitä, että ainut päättävä elin on hallitus, ja kuten ihan viime hetken töppöily osoitti, niin vain äänestämällä omaa ehdotustaan vastaan hallitus pystyy kaatamaan typeränkin aloitteen. Kansanedustajien antamilla vaalilupauksilla ei ole mitään virkaa, koska puolue ei vielä ennen vaaleja ole päättänyt, mitä mieltä sinä olet. Vaikka laki kieltää kansanedustajiin kohdistuvat uhkaukset ja painostuksen, on puoluekuri tosi yleistä, ja vain harvoin löytyy ihmisiä, joiden selkäranka kestää äänestää oman ”vakaumuksensa ja parhaan näkemyksensä” mukaan.

Olen siis sata kertaa sanonut, että niin kauan kuin meillä on enemmistöhallitus ja puoluekuri, meidän eduskunnalla ei ole muuta kuin muodollinen virka. Edes poliitikot eivät ymmärrä, että direktiivi on ehdotus eikä mikään noudatettava normi. Vähintä mitä eduskunta voisi tehdä, olisi noiden direktiivien arviointi ja Suomen edun vaaliminen.

Olen toki ennustanut Suomen joutumista sotaan, ja sodan lopputuloksesta sitten riippuu, mikä direktiivi otetaan käyttöön vai hylätäänkö koko EU. Toivottavasti ennustuksessani olen ihan väärässä, mutta kyllä naapurissa on nyt niin arvaamaton isäntä, että ei hyvältä näytä.

Vai olisiko tämä sittenkin oikein maalle, joka ei osaa hoitaa edes omia asioitaan ja jonka poliittinen järjestelmä on melko syvältä sieltä, mihin ei päivä paista?