Manie sans delire

Näin vaalien lähestyessä olen ihan ilman YLE:n apua koettanut suorittaa jonkinlaista tutkimusta ehdokkaiden persoonallisuuteen, ammattitaitoon ja asenteisiin. En puhu mistään politiikasta tai poliittisista puolueista, sillä kovin saman kaltaisilta ehdokkaat vaikuttavat ihan poliittiseen väriin katsomatta.

Ei siis ole niin, että esimerkiksi vasemmiston ehdokas yksilönä olisi sen sosiaalisempi kuin äärioikeistoon lukeutuva ihminenkään. Henkilökohtaiset ominaisuudet ovat eri yksilöillä kovinkin laajalla skaalalla erilaisia. Yksilöiden persoonan kohdalla ei myös puoluekannalla näytä olevan erikoisen suurta merkitystä.

Hieman pelottavalta tuntuu se, että ainut täysin yhdistävä tekijä lähes kaikkien ehdokkaiden välillä oli ”lipevyys ja pinnallinen viehätysvoima”. Kun tähän lisättiin kunnianhimo ja oman edun tavoittelu, niin täytyi vain todeta, että ei oikein hyvältä näytä Suomen tulevaisuus vaalien jälkeenkään. Ainut selkeästi positiivinen asia koko tutkielmassani on tuo monelle jo ilman erillistä tutkimustakin tutuksi tullut asia: vaikuttaisi siltä, että erilaisista persoonallisuushäiriöistä kärsivät eniten eduskunnan ulkopuolisten pienpuolueiden ehdokkaat. Hyvä näin, sillä kyllä se soppa entistä sekaisemmaksi muuttuisi, jos eduskunnassa olevien puolueiden määrä vielä entisestään nousisi. Tämän verran siis puutun mielipiteilläni asiaan. Älkää ihmiset missään nimessä äänestäkö näitä ”epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöistä” kärsiviä ihmisiä. Muutoin en yritä mielipiteilläni ääniänne ohjata.

Tässä yhteydessä lienee parasta kertoa, että en ole psykologi, enkä ole henkilökohtaisesti tavannut näitä kaikkia ihmisiä, joten arvioni saattaa hyvinkin mennä pieleen. Siihen on siis syytä varautua siitäkin huolimatta, että olen todella perehtynyt tähän asiaan. ”Etätieto” on kuitenkin aina vaikea käsitellä, joten jokainen ehdokas tulkoon toimeen oman moraalinsa kanssa.

Tässä nyt kuitenkin oman arvion tueksi muutamia tiedemiesten määritelmiä näistä luonteen virheistä.

Psykopatia: pinnallinen viehätysvoima, itsekeskeisyys sekä pidäkkeiden myötäelämiskyvyn ja syyllisyydentunnon puuttuminen.

Narsismi ja psykopatia: nuo kaksi erillistä sairautta esiintyvät usein myös samassa persoonassa, kuitenkin niin, että psytkopaatti on melkein aina myös narsisti, mutta narsistin ei tarvitse olla lainkaan psykopaatti. Psykopaatin vuorovaikutus on usein sujuvaa, manipuloivaa, omanarvontuntoista mutta myös hyvin epäluotettavaa. Usein he ovat jopa patologisia valehtelijoita.

Kaiken kaikkiaan tiedemiehet ovat lajitelleet muutaman kymmentä käyttäytymismallia, jotka on yhdistettävissä näihin ”sairauksiin”, mutta niiden luettelo vienee liikaa tilaa tässä blogissa. Tässä nyt kuitenkin vielä muutamia teidän pohdittaviksi:

 1.  Lipevyys ja pinnallinen viehätysvoima

 2. Vahvalta vaikuttava omanarvontunto

 3. Stimulaation tarve ja taipumus ikävystymiseen

 4. Patologinen valehtelu

 5. Petkuttaminen ja manipulointi

 6. Katumuksen ja syyllisyyden tunteen puuttuminen

 7. Tunteiden pinnallisuus

  8. Empatian puuttuminen

  9. Loismainen elämäntyyli

10. Heikko käyttäytymisen kontrolli

11. Promiskuiteetti

12. Varhaiset käyttäytymisongelmat

13. Realististen päämäärien puuttuminen

14. Impulsiivisuus

15. Vastuuttomuus

16. Kyvyttömyys ottaa vastuu omasta käytöksestä

17. Useita lyhytaikaisia avo- ja aviosuhteita

18. Nuorisorikollisuus

19. Ehdonalaisen vapauden peruutus

20. Monipuolinen rikollisuus

                    

Tuo kaikki ei tietenkään päde kaikkiin, enkä usko että jonkin kohdan täyttyminen tekee ihmisestä ihan yksiselitteisesti ”sairasta”. Olenkin pitänyt kriteereinäni useiden kohtien kohdalleen napsahtamista ja vasta sitten alkanut huolestua Suomen tulevaisuudesta.

Ottakaapa tuo lista käteenne ja alkakaa arvioida omaa ehdokastanne. Ettei vain olisi yksi ”heistä”! Kyllä minä aion tuon listan taas kaivaa esille kunnallisvaalienkin kohdalla. Vielä ei ole pienintäkään käsitystä siitä, ketä silloin täällä Kalajoella on ehdolla, mutta eihän vara venettä kaada.