Ollaan köyhiä ja onnellisia

Vai oisko siinä sittenkin tullut joku virhe Raamatun tulkinnoissa, kun tuntuu, että hallituksemme on päättänyt, että ihmisen ei ole hyvä elää yltäkylläisyydessä, vaan on annettava toinen ihokkaista niille, joilla ei ole yhtään. Olenkohan minä niitä parempiosaisia, kun tuntuu että kyllä minulta pari aluspaitaa joutaa jollekin minua köyhemmälle, jolleivät ole liian suuria.

  

Hallituksemme on kuitenkin päättänyt, että kun ei ole kansallisia ihokkaita, annetaan ulkomaalaisille kaikki se mitä meillä on. Ihan näin summittaisesti laskien meillä on aika runsaat malmivarat, sekä joukossa hieman jalokiviä ja uraania. Ei ole kristillistä hyödyntää näitä itse, vaan maan noin 52 kaivoksesta on annettu 51 vierasmaalaisille, jotka saavat viedä luonnonvarojamme ihan ilman minkäänlaista korvausta ulkomaille. No, kun esi-isämme tulivat ”mamuiksi” tänne, eivät he tienneet näistä rikkauksista mitään, joten eiväthän maan antimet oikeastaan kuulu millekään yksittäiselle kansalle. Suomen valtio toki saa osallistua hankkeisiin kunnostamalla alueet ja rakentamalla tiet ja muut liikenneyhteydet. Maksaahan se vähän, mutta onhan se niin kristillistä. Edes kaivosveroa ja tulleja ei voida periä, sillä siinähän ikään kuin suosittaisi publikaanien ammattiryhmää.

Toinen luonnonvara, jota meillä on ihan kohtuullisesti, on puu. Kunhan vain keksittäisiin, mihin muuhun sitä voitaisiin käyttää kuin alas ajettuun paperiteollisuuteen. No, hallitus ei ihan siihen paperiteollisuuden alasajoon ole pääsyyllinen, sillä onhan meillä hyvälihainen Jouko Ahonen, joka tepsutteli tehtaiden käytävillä niin kauan kuin ne tehtaat olivat olemassa. Ei uskonut herra edes suurfirmojen johtajia, jotka kertoivat mitä tuleman pitää, jos tyyli ei muutu. Ei muuttunut, joten tehtaat sulkivat ovensa, ja taas sai yksi ihmisryhmä siirtyä lepäämään hyvin ansaitun työrupeaman jälkeen. Olivat siis hyvin ansainneet.

Toki meidän paperiteollisuutemme yksi haara menestyi. Tervakoskella tehdään nimittäin setelipaperia, johon Suomen pankin setelipaino painaa sitten graafikkojemme suunnittelemia kuvia. Suomalainen setelikanta on hyvin kysyttyä maailmalla, ja hyvä hallituksemme onkin päättänyt lahjoittaa miljardien arvosta näitä tuotteita ulkomaalaisille. Pääsääntöisesti lahjoitukset on suunnattu Kreikkaan, jossa menekki tuntuu olevan loppumaton. Suomalaisen paperiteollisuuden yksi haara tuntuukin olevan turvattu. Kysynnän hiipumisesta Kreikassa ei ole olemassa mitään merkkejä.

Toivottavasti meillä ei kuitenkaan heitetä ketään leijonien eteen, sillä kyllähän Jutta Urpilaisen neuvottelemat vakuudetkin toimivat. Jos ei muuta niin ainakin ohjeena pankeille, joiden pitäisi oppia, että kyllä muutaman prosentin takaus on parempi kuin ei takausta lainkaan. Eivätköhän pankkiirit opi antamaan lainaa ihan vaan heti, kun muodon vuoksi edes annetaan vakuuksia.

Kreikan vakuudet vaikuttavat kyllä ihan aidoilta, ja niistä voidaankin riidellä ihan loputtomiin, kunhan ymmärrämme, että jos Kreikan valtio ja sen pankkijärjestelmä ajautuu vararikkoon, eivät pankit mistään vakuuksista pysty vastaamaan. Ovatpahan kuitenkin luvanneet, ja ovathan vakuutena olevat rahat ikään kuin omalla tilillä. Minkäs sille voi, että tilanteet muuttuvat. Pysyvää näyttääkin olevan vain Kreikan maksukyvyttömyys.

SDP on aina hehkuttanut solidaarisuutta. Suomen hallitus on löytänyt yhteisen solidaarisen sävelen. Ollaan köyhiä köyhien joukossa ja kävellään samassa rintamassa Kreikan kanssa.

”Mennyt mikä mennyt”, sanoi entinenkin konna kun syyteoikeus vanheni. Eletään nyt onnellisesti köyhyydessä, sillä niin on mennyt myös osa omaisuudestamme. Aina tulee uusia talvia ja kovia pakkasia. Aina voimme muistella ”talvisodan henkeä”. Ei tarvitse edes maahanmuutosta riidellä, sillä ei tänne oikeastaan kukaan halua.

20% kansalaisistamme on jo nyt ulkomailla. Eläköön vapaa liikkuvuus ja maastamuuttovero.