Suomalainen urheilukansa

Me suomalaiset pidämme itseämme kovasti urheilukansana, ja puolet porukasta on kuin maansa myynyt norjalaisten ja ruotsalaisten nöyryyttäessä meitä laduilla. Tätä kirjoittaessani olen seurannut Salpausselän hiihtoja Lahdesta ja tullut siihen tulokseen, että kun maailmassa on yleisesti ottaen herätty harrastamaan näitä suomalaisten ominaan pitämiä lajeja, ei Suomelle ole juurikaan palkintopallille tilaa tarvinnut raivata. Olemme lopultakin saavuttaneet sen aseman, mikä tällaiselle pienelle kansalle kuuluukin: menestymme kohtuullisesti niissä lajeissa, joita ei juuri muualla harrasteta, mutta jäämme auttamattomasti jalkoihin, kun meitä isommat valtiot ottavat lajin ohjelmistoonsa. Näin on ja tulee vastaisuudessakin olemaan. Koko maailma tuntee urheiluvalmentautumisen niksit, kyse onkin vain siitä, ketä mikäkin kiinnostaa. Kehitysmaat ovat kautta aikojen pitäneet urheilua kansallisen itsetuntonsa kohottajana, mutta kansakunnan noustessa yleisessä arvostusasteikossa kansakuntien joukkoon, ei urheilun painoarvoa enää siinnä suhteessa pidetä tärkeänä.

On totta, että jossakin maassa joku laji on suositumpi kuin jossakin toisessa valtiossa, ja silloin saattaa tapahtua niin, että ”sattumia” juuri tämän lajin piirissä löytyy sopasta hieman enemmän, vaikka valtio olisi suhteellisen pienikin. Hyvänä esimerkkinä näen nyrkkeilyurheilun. Laji oli alun perin englantilaisten kehittämä, mutta kun Kuuba heräsi sen ”lumoihin”, alkoi kuubalaisten mitalisade kaikissa maailman arvokilpailuissa. Kyllä yleissääntö urheilussa yhä edelleen on se, että mitä enemmän soppaa, sitä enemmän sattumia.

 Maailman suosituin urheilulaji: lentopallo
 Lähde: Huippu-urheilun faktapankki

Ei ole lainkaan yllättävää, että perinteisiä talvilajeja on nimitetty pohjoismaisiksi lajeiksi. Niistä tuli pohjoismaisia niihin aikoihin, kun ne olivat perinteistä ulkoilmaurheilua ja lunta satoi vain pohjoisimmissa maissa sekä osassa silloista Neuvostoliittoa. Sodan runtelema Suomi oli antanut hiihdon alkeiskoulutusta viimeistään sotaväessä, mutta tuhannet lapset olivat jotain oppineet jo suhteellisen pitkillä koulumatkoilla, jotka kuljettiin ihan omatoimisesti. Nämä kansalliset edut on nyt heitetty romukoppaan, ja minua alkavat jo hieman huolestuttaa jälkipolvet, joilta kaikki omatoimisuus on otettu pois. Taksit kuljettavat kouluihin, ja luultavaa on, että tulevaisuudessa opettaja velvoitetaan syöttämään lusikalla, jos puuro ei muutoin maistu. Jos äidin ylilihava pullero ei suostu avaamaan suutaan, on hänelle annettava kymppi tai pari, jotta hän voisi käydä läheisessä pikaruokalassa täyttämässä masunsa jollakin roskaruualla. Eihän siitä mitään energiaa saa, mutta täyttää vatsaa sen verran, että jaksaa taas istua taksissa, joka kuljettaa kotiovelle.

Niin, siinä se on se suomalainen tulevaisuuden kuva. Vaikka me suomalaiset pidämmekin itseämme hieman urheiluhulluina, niin älkää nyt närkästykö, jos väitän, että emme me mitään urheiluhullua porukkaa ole. Me olemme voittofanaatikkoja. Aina joku ”sattuma” tähänkin maahan osuu, ja kun niin käy, menemme lopullisesti sekaisin. Jos heität keihästä 90 m, on jokseenkin varmaa, että sinut äänestetään eduskuntaan, jos itse sitä haluat. Miksi et siis urheilisi, sillä se takaa sinulle pätevyyden, joka ylittää monin verroin jonkun valtiotieteiden tohtorin kyvyt päättää tämän maan asioista.

Näin ovat pullat tässä uunissa ja olkoon niin. Kansa elää tavallaan, mutta ihmetellä saan ihan julkisestikin, varsinkin kun elämme juuri tässä sananvapauden luvatussa maassa. Se tekee asioista niin jänniä, sillä asioiden osaamisella ei kovin suurta arvoa ole. Jos et ole urheilija, mutta etsit poliittista menestystä, kannattaa arvostella kaikkia asioita, ymmärsitpä niitä tai sitten et. Metelen pitäminen ja toisten haukkuminen tuo aina tietyn kannatuksen, vaikka olisit miten nuija tahansa.

Kun aloitin tämän blogin urheilulla, niin päätänpä tämän siihen samaan. Jos sattuisit pitämään joukkueurheilusta, joka sinänsä ainakin lapsille tarjoaa hyvän sosiaalisen kansakäynnin koulutuksen, kannattaa fanittaa jääkiekkoa, jääpalloa tai peräti pesäpalloa. Kun voittajahulluja olemme, tarjoavat nämä lajit parhaita mahdollisia voittojen elämyksiä. Niitä nimittäin ei kovin monessa maassa harrasteta ja Suomikin aina silloin tällöin yltää johonkin mestaruuteen.