Persut persuuksilleen

Aina on ollut urheilijoita, jotka ovat lahjakkaita ja lajissaan ehkä maailman parhaimmistoon nousseita, mutta sitten on tapahtunut lopahdus.  Usein tämän lopahduksen syynä on suhteellisuuden tajun menetys. Tosissaan uskotaan sellaisia lausahduksia, että ”ne on lahjattomat jotka treenaa” tai jotain yhtä typerää. Nöyrä työn teko unohtuu ja kuin huomaamatta vajotaan ”tavisten” tasolle. Lopulta vielä tämän tason alapuolelle.

Sama ilmiö on havaittavissa politiikassa, kun joku puolue kasvaa nopeammin kuin olisi suotavaa. Loistava poliittinen ohjelma tuo mukanaan kannattajia, jotka haluavat asioita hoidettavan juuri niin.  Jos puolue pettää kannattajiensa toiveen ja alkaa ikään kuin mahtailemaan suurudellaan, alkaa näivettyminen.  Hyvin pian vajotaan ”tavisten” tasolle. Lopulta vielä tämän tason alapuolelle.

Nopeasti kasvavan puolueen tulisi olla erityisen tarkka seuraavista seikoista: Vaaditaan ehdokkailta ja toimihenkilöiltä todellista nuhteettomuutta ja tähdennetään niitä sääntöjä, jotka on laadittu yhteisen menestyksen turvaamiseksi.  Kaiken toiminnan on oltava niin läpinäkyvää, ettei kukaan voi moittia salailusta tai salakähmäisyydestä. Ja mikä tärkeintä: sen toiminnan on oltava suoraselkäistä ja ohjelman mukaista.  On suorastaan häpeällistä, jos puheet ja teot ovat ristiriidassa keskenään.  Oikeasti tämän tulisi pitää paikkansa myös yksittäisten päättäjien henkilökohtaisessa toiminnassa.

Olin aikanani mukana SMP:n toiminnassa ja näin puolueen nousun ja lopun. Nousun pani alulle Veikko Vennamo ja hänen loistava ohjelmansa. Tähän liittyi se Vennamon paljon puhuttu ”rötösherrajahti” sekä ehdoton poliittisen virkojen karttaminen.  Tästä kansa tykkäsi, ja puolue kasvoi että kohina kuului.

Kun Veikko Vennamon seuraajaksi tuli hänen poikansa Pekka, alkoi myös puolueen kuivettuminen. Puolueen kannatuksen nostaneista säännöistä alettiin tinkiä, ja toisaalta myös puolue puuttui asioihin, jotka eivät oikeasti sille kuuluneet. Se oli sitä poliittista pullistelua, josta kansa ei tykännyt.  Puolueen organisaatio oli paisunut kun pullataikina, seurasivat myös talousvaikeudet puoluetuen hiipumisen myötä. Saman virheen näyttää nyt tekevän Timo Soinin johtama SMP:n seuraajaksi syntynyt Perussuomalaiset rp.  Jotenkin ote on Soinilta lipsunut, ja puoluetta johtaa joukko juoksupoikia, joille oma etu ja maine on yhteisen edun edellä.

En usko, että puolueen talouskaan tulee kestämään sitä, että järjestösihteerin vakanssilla ajellaan ympäri Suomea saamatta aikaan muuta kuin riitaa ja eripuraa. Sopua tuskin synnyttävät täysin totuuden vastaiset kirjoitukset enempää paikallislehdissä kuin puolueen omassakaan lehdessä.  Olen kyllä sanonut, että puolue ei saa tehdä mitään, mikä ei julkisuutta kestä.  On kuitenkin tärkeää, että puolueen viralliset toimijat eivät päästä suustaan sammakoita, joiden totuutta ei ole tarkastettu.  Totuus ei pala tulessakaan.  Se on asia, jota olen toitottanut jatkuvasti, ja tulen toitottamaan edelleenkin.  Epätotuus ei muutu totuudeksi sillä, että väärän tiedon kertoja inttää mustaa valkoiseksi. Kaikki on pystyttävä näyttämään toteen.

Kyllä Kalajoen Perussuomalaiset ry:n erottaminen piirin organisaatiosta aiheutui puhtaasti siitä, että järjestösihteeri niin halusi.  Syytä siihen ei Kalajoelle koskaan ilmoitettu, eikä silloisella piirisihteerilläkään tuntunut olevan käsitystä, miten olisi pitänyt menetellä. 

Näin on käynyt, eikä sitä nyt itketä. Kalajoen Perussuomalaiset ry tarvitsee kaikkien kalajokisten tuen.  Piirin jäsenyydellä ei ole todellista merkitystä. Näyttää kuitenkin siltä, että sekä puoluehallitus että piirihallitus ovat  liukuneet tielle, joka johtaa ilman muuta alamäkeen.

Alamäki ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö puolueen ohjelma olisi edelleen hyvä ja kannatettava. Kannatan edelleen perussuomalaisten ohjelmaa ja aion kyllä äänestää sitä.  Tuskinpa ”persut” kuitenkaan vajoavat näiden epärealististen sirpalepuolueiden tasolle, joiden ehdokkaat ovat lähennä vitsejä.

Olkoon tämä blogi nyt samalla samannimisen kirjani ennakkomainos, jonka runko muodostuu Kalajoen tapahtumista, jotka tunnen parhaiten, mutta myös muusta hallussani olevasta materialista.  Odotelkaa rauhassa, ehkä se tulee jo ennen seuraavia valtiollisia vaaleja.