Onnea Merijärven persuille

En todellakaan tiedä, onko Merijärvi pienin paikkakunta, jossa Perussuomalaisilla on ihan oma paikallisyhdistys, mutta sellainen kuitenkin on. Onnea vaan, sillä sitä todellakin tarvitaan, jos perussuomalaisten määrä on niin pieni, että edes hallitukseen ei väkeä riittänyt omasta takaa, vaan mukaan tarvittiin pari kalajokistakin. 

Todellakin on luultavaa, että tämän yhdistyksen tarkoituksena ei ollutkaan Merijärven perussuomalaisuuden vahvistaminen, vaan Kalajoen Perussuomalaiset ry:n alasajo.  Siihen ei toki ollut mitään syytä, sillä sääntöjä ei koskaan rikottu ja kalajokiset olisivat ihan mielellään ottaneet mukaan ne pari perussuomalaista, joita tosiasiassa tuolla pikkupaikkakunnalla oli. Jos taas vain minusta haluttiin päästä eroon, niin sehän olisi onnistunut helposti muutenkin. Olin jo kerran laittanut puoluetoimistoon eropyynnön, jonka myöhemmin peruin, kun minua pyydettiin vielä hetken palvelemaan puoluetta. En koskaan tunkenut itseäni Kalajoen Perussuomalaisiin, vaan vastasin ainoastaan Helsingistä asti tulleeseen pyyntöön.

Koskaan ei puoluehallitus ole ilmoittanut virallisesti miksi tämä eräs Pohjois-Suomen vanhimmista paikallisyhdistyksistä haluttiin tappaa. Jos oikeasti haluttiin, niin virhe tehtiin. Ei koskaan olisi pitänyt pyytää minua toimintaan mukaan, sillä olen aivan liian sitkeä vääryyden vastustaja. Kalajoen Perussuomalaiset ry on elänyt yli 40 vuotta, ja tulee elämään jatkossakin.

Vetoankin kaikkiin kalajokisiin perussuomalaisen ideologian kannattajiin, että käyvät kurkistelemassa meidän kotisivuja ja liittyvät oman paikallisyhdistyksen jäseniksi.  Ei juurikaan kannata välittää, olemmeko piirin jäseniä, sillä siitä ei koskaan ole ollut yhdistykselle hyötyä, emmekä tätä väliporrasta tarvitse.

Jostakin minulle käsittämättömästä syystä kuusamolaisten kansallissankari oli kuitenkin päättänyt, että tälle pikkupaikkakunnalle oli saatava oma yhdistys, jotta kalajokisia voitaisiin potkia päähän.  Virheen teki herra järjestösihteeri, sillä yhdistys perustettiin aikaisemmin kuin puolue oli edes käsitellyt Kalajoen Perussuomalaiset ry:n asiaa. Myöskään piiri ei ollut erottanut kalajokista paikallisyhdistystä.  Käytännössähän se tarkoitti sitä, että kyseisen yhdistyksen, siis piirin säännöt olivat Perussuomalaiset rp:n sääntöjen kanssa ristiriidassa.

Käsittämättömät ovat järjestösihteerin motiivit, ellei sellaiseksi lasketa sitä, että me puoluekokouksessa olleet kalajokiset avoimesti ilmoitimme, että asetumme nykyisen puoluesihteerin taakse puoluesihteerin vaalissa.  Siitä alkaen tuntui järjestösihteerillä, piirin puheenjohtajalla ja silloisella piirisihteerillä olevan vain yksi päämäärä: saada kalajokiset erilleen piiristä. Myöhemmin joutui myös piirisihteeri itse eroamaan, ja taitaa olla niin, että lähtölaskenta on alkanut järjestösihteerillekin. Ei ihme, sillä sen verran pahasti hän on hämmennellyt näitä pohjoisen ”persujen” asioita. Emme toki olleet puoluekokouksessakaan ainoat tämän piirin jäsenet, jotka olimme Riiikan kannalla.

Henkilökohtaisesti olen edelleen nykyisen puoluesihteerin kannalla, vaikka luulenkin, että hän oli avainasemassa kalajokisten kohtelussa. Kyllä todellinen syy oli järjestösihteerin harhaanjohtavissa raporteissa.

Tämä blogi ei ole mitenkään suunnattu merijärvisiä vastaan, sillä tuskin isä ja poika Pinola edes ymmärsivät, mitä järjestösihteeri todellisuudessa puuhasi.