Puoluetuki

Senkin asian kanssa on pitänyt elää, vaikka se silloin aikanaan tuntui varsin omituiselta… siis puoluetuki.  Poliittiset puolueet olivat toimineet vuosikymmeniä ihan omillaan, kunnes joku keksi että voitaisihan me lypsää veronmaksajia silläkin, että pakotetaan kustantamaan puolueiden toimita.  Kansanedustajat siis hyväksyivät lain, jota kansa lähes yksimielisesti vastusti.  Ei ehkä ole ainut laki, jota kansa on vastustanut, mutta kansanedustajat eivät. Tämä on kuitenkin laki, josta on vähiten hyötyä tavalliselle veronmaksajalle.  Olin silloin aika nuori mies, mutta jos oikein muistan, laki hyväksyttiin v.1966 ja sitä muutettiin joskus muutama vuosi myöhemmin. Eivät edustaneet kansanedustajat kansaa silloin, niin että kyllä Muutos2011-puolueen ajamalle suoralle kansanäänestykselle olisi jotain käyttöä ollut, vaikka se pääsääntöisesti pelleilyltä vaikuttaakin.

Kun nyt talousvaikeuksien kanssa kamppaillaan, niin kerronpa muutaman tosiasian. Periaatteessa sinulle ei kerrota paljonko puolueet vievät lompsastasi, sillä vain Itävalta, Ruotsi ja Slovakia ovat Suomen lisäksi maita, jossa kansan kukkarolla saa käydä kertomatta viedyn rahan määrää kukkaron omistajalle. Kärkisijoille tässä puoluetukiasiassa Suomi sijoittuu muutenkin, sillä Suomi käyttää toiseksi eniten EU-maista rahaa tähän paljon parjattuun puoluetukeen. Kun kansainvälinen keskiarvo on alle 4€ äänestäjää kohden, niin Suomi komeilee noin kolminkertaisella summalla, eli yli 12€ äänestäjää kohden.  Se onkin ainut menoerä, johon hyvä hallituksemme ei ole leikkauksiaan kohdistanut.  Toki on sanottava, ettei kovin moni puoluekaan ole sitä vastustanut. Olisikohan muut kuin SMP aikoinaan ja perussuomalaiset nykyisin. Nämäkin puolueet ovat toki vastaanottaneet tuen, sillä olisihan ollut hullua antaa kyseenalainen kilpailuetu muille puolueille. Periaatteessa kyse onkin siitä, että samoilla eväillä taistellaan.

 "Otanpahan vähän."

Aika hupaisaa käyttää muuten tuota verbiä ”taistellaan”. Miten me suomalaiset nyt siitä taistellaan, kuka parhaiten auttaa suomalaisia Suomessa! Totta kai asioista voidaan olla monta mieltä ja joskus jopa kinastellakin, mutta kaikilla pitäisi olla se sama tavoite: suomalaisten etu.

Voi voi… taas joudun päättämään tämän blogini siihen usein jauhamaani paradoksiin. Suurin osa politiikkaan hakeutuneista on ihmisiä, joita kiinnostaa ensisijaisesti oma etu, toissijaisesti puolueen etu ja vasta tämän jälkeen yhteinen etu.

Kaikenlainen loan heittäminen kilpailijoiden niskaan on valitettavan yleistä nykyisessä tavassa kamppailla asioista. Siinä touhussa saattaa totuus hieman hämärtyä, ja omia arveluja luullaan totuudeksi. Itse olen aina ottanut selvää totuudesta, tai sitten yksinkertaisesti vain kertonut arvelevani, että asia on näin. Tämä kai johtuu juuri siitä, että kuvitellaan edustajaehdokkaiden kilpailevan keskenään. Niinhän nämä oman edun tavoittelijat kilpailevatkin, mutta eikö kilpailun pitäisi olla puolueiden välistä.

Hankkisivat siis itse rahansa.