Rikolliset kansanedustajaehdokkaat

Suomen laki sanoo melko yksiselitteisesti, että kansanedustajan tulee olla ”hyvämaineinen” Suomen kansalainen. Eduskunta on kuitenkin täynnä pikkurikollisia, joten ihmettelen, ettei tähän koskaan aikaisemmin ole reagoitu. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että puolueet ovat tavallista tarkemmalla kammalla alkaneet seuloa ehdokaslistojaan ja lähes jokainen puolue on hieman siivonnut porukkaansa, kuka mihinkin rajansa vetäen. Yhteinen näkemys kuitenkin näyttää olevan, että nyt istuvia kansanedustajia tämä ei enää koske, koska he ovat saaneet istua siellä tähänkin asti. Niinpä eduskunta on jo entuudestaan täynnä juoppoja ja pikkurikollisia, joten poliittiset puolueetkin ovat ymmärtäneet, ettei sinne näitä yhteiskunnan vähäosaisia enempää kaivata.

Jokainen puolue on siis oman rajansa vetänyt. Piraattipuolueella se raja näyttää olevan henkirikoksessa, joten aika paljon saa ihminen heidän mielestään tehdä, ennen kuin menettää ”hyvän maineensa”. Hieman samantapainen rajanveto kulkee Muutos 2011:n kohdalla, joskaan minun tietooni ei ole tullut noita mainittuja henkirikoksia, joten epäselväksi jää hyväksyykö puolue ne, vai pidetäänkö murhamiehiä eduskuntaan kelpaamattomina. Nuo rajat näissä kahdessa tapauksessa eivät liene kovin merkittäviä, sillä ainakaan minä en usko, että noista marginaaliryhmistä ketään eduskuntaan selviää.

Itsekritiikkiäkin näyttää joiltakin ehdokkaaksi kelpuutetuilta löytyvän, sillä ainakin joku oululainen ehdokas vetäytyi pois siksi, että menneisyydestä tuli mieleen petos ja kavallus. Tuosta kai oli turha hermostua, nehän ovat vain poliitikolle suositeltavia ominaisuuksia. Eikös se ole ihan yleistä, että luvataan yhtä ja tehdään toista? Se nyt vaan on sellainen vanha poliittinen käytäntö, joita tosin olen aikaisemmissakin kirjoituksissani vastustanut.

Tällaista elämä on, ei meillä kellään ihan puhdas paita ole, mutta suurin osa ei edes yritä keplutella eduskuntaan. Ehkä joskus menneinä aikoina olisi ollut mahdollista, että olisin minäkin sekaantunut tuohon porukkaan, mutta kyllä minä nyt jo pitäydyn tällä arvostelupuolella. Onhan minullakin muutamia liikennerikkomuksia, ja vaikka en ihan heti muita rikoksia muistakaan, on se ihan hyvin mahdollista. Meillä rikollisilla kun on tunnetusti huono muisti, joten enpä nyt sitten muuta muista. Joskus olen kyllä harkinnut pahoinpitelyä, mutta kun meillä ei silloin ollut lakia rikoksen valmistelusta, ei näitäkään aikeita voida syykseni lukea.

Ehkäpä siis profiilini oli katsottu sopivaksi ennen ja katsottaisiin ehkä nytkin, mutta ei se vaan ole koskaan ollut minun juttuni. Ei taida olla suurtakaan merkitystä minun suosituksillani, mutta sanonpahan taas.

Kun menette vaaliuurnille, miettikää ainakin pari kertaa, millaista ihmistä aiotte äänestää. Vanhat rikokset ovat toki vanhoja rikoksia, mutta ne kertovat yhä edelleen ihmisen luonteesta. Totta on, että ehkä rajaa ei kannata vetää ihan niin kireälle, että ehdokasta ei löydy ollenkaan siinä pelossa, että ääni menee jonkun tosi vastenmielisen tyypin hyväksi. Ratkaisuhan se olisi tuokin, eikä lainkaan niin kammottava kun yleensä annetaan ymmärtää. Jos et tiedä ketä äänestät, tai et ole asioista lainkaan kiinnostunut, niin miksi ihmeessä äänestäisit. Päinvastoin kuin yleisesti väitetään, ei äänestäminen mikään velvollisuus ole. Olisihan se jotenkin edesvastuutonta, jos vaaleista tehtäisiin pelkät arpajaiset. Meidän nykyinen vaalijärjestelmämme kaipaisikin siltä osin korjauksen mahdollisimman pian.