Auton ikä ja kansantalous

Taisinpa hyvinkin luvata, että puhun hieman meidän pyhistä lehmistä joskus tulevaisuudessa. Nyt on sitten se tulevaisuus, joten varautukaa rytinään. 

  

Ei vaineskaan, asiat eivät ole niin suoraviivaisia kuin usein luullaan, vaan on aivan totta, että jokaisella mitalilla on se toinenkin puoli. Muistan hyvin ajan, kun voimaan tuli ns. kattonopeus. Se tarkoitti sitä, että autojen maksiminopeus liikenteessä säädettiin lailla. Lain tarkoitus oli tietenkin liikenneonnettomuuksien vähentäminen. Meitä toisin ajattelijoita oli jo silloin pieni joukko, ja osoittautui, että olimmekin osittain oikeassa, mutta vain osittain. Jos auto ajoi sadan kilometrin matkan nopeudella 120 km/h, ei häneltä kulunut tuohon matkaan kuin alle tunti. Tuntia myöhemmin vastakkaiseen suuntaan lähtevä auto sai siis rauhassa körötellä tiellä, pelkäämättä ainakaan tuon auton vastaan tuloa. Jos aiemmin lähtenyt auto ajaisi alle 100 km/h, joutuisi tämä jossain vaiheessa kohtaamaan vastaantulijan. Todennäköisesti he eivät törmäisi toisiinsa, mutta se mahdollisuus olisi. Mitä hitaammin autot liikkuvat maanteillämme, sitä enemmän niitä on samanaikaisesti liikenteessä ja onnettomuusriski kasvaa. Tämä on tämän mitalin toinen puoli.

On totta, että kattonopeudet ovat vähentäneet maanteillä tapahtuvia onnettomuuksia vähän, mutta eivät lainkaan niin paljon kun aikoinaan ennakoitiin. Osittain tämä johtuu juuri tuosta liikenteessä olevien autojen lisääntymisestä. Lisäksi on muistettava, että suurin osa onnettomuuksista tapahtuu nopeusrajoitusalueilla.

Olkoon tuo esimerkki mitalin toisesta puolesta.

Toinen esimerkki on väittämä, jonka mukaan Suomen autokanta on liian vanhaa. Mukavahan uudella autolla on ajella, mutta kyllä minä väitän päinvastaista. Kansantalouden kannalta autokantamme on ehdottomasti liian uutta. Miettikääpä tätä:

Jos keskihintainen ajoneuvo maksaa ulkomailta ostettuna 20.000€ ja sitä käytetään kymmenen vuotta, tarkoittaa se 2.000 € vuotuista rahansiirtoa ulkomaille. Jos sama auto onkin käytössä 20 vuotta, on vuotuinen rahansiirto ulkomaille vain puolet tuosta summasta.

Nyt ajattelit varmaan, että kyse onkin liikenneturvallisuudesta. Aivan oikein, niin onkin. Liikenneturvallisuudesta vastaa tältä osin katsastusjärjestelmämme. Suosittelisin autojen teollismaista peruskorjausta jossakin 10 – 15 vuoden iässä, ja sen jälkeen perusteellinen vuosikatsastus. On oletettavaa, että Suomessa uusioidut autot eivät turvallisuudessa häviä yhtään jollekin Koreassa valmistetulle uudelle autolle.

Opetin aikoinaan myös taloustietoa aikuisopiskelijoille, ja tämä oli eräs kansantalouden esimerkki. Eräs opiskelijani esitti ”vastaväitteenä”, että myös tämä maksaa. ”Totta kai maksaa”, vastasin silloin. Se on kuitenkin rahaa, joka jää Suomeen ja lisää suomalaista työtä. Totta on ainoastaan se, että valtion tulot tulli- ja alv-maksuista vähenevät. Luultavaa on myös, että autojen maahantuojat vastustaisivat näitä ”peruskorjaustehtaita”.

Kyllä minun matematiikkani kuitenkin osoittaa, että kokonaisuutena meidän autokantamme on pikemminkin liian uutta kuin liian vanhaa.